torstai 22. toukokuuta 2008

Miten maailma kehittyy?

Istun hotellin aulassa. Rauhallinen, ketään häiritsemätön musiikki soljuu toisesta korvastani toiseen. Ympärilläni istuu ihmisiä useissa pöydissä. Vieressäni pariskunta istuu kainalokkain. Kevyt kolmen hengen palaveri on käynnissä vastapäisessä pöydässä. Oikeallani istuskelee turisteja kiireettömän oloisesti pöydissään korkeiden ikkunoiden luona. Ainoastaan baarimikko ja tarjoilijat tuntuvat tekevän töitä. Yleistäen voisin kuvitella, että tällaisia paikkoja on maailmassa tuhansia juuri nyt. Tällaisten paikkojen lisäksi on tietenkin pääasiassa työhön tarkoitettuja tiloja. Miljoonat ihmiset ovat juuri tälläkin hetkellä työn touhussa. Useimpien työ sisältää ennaltamäärättyjen tehtävien rutiininomaista suorittamista. Heidän työnsä tuloksena tavara siirtyy paikasta toiseen, paperi saa leiman tai joku saadaan määränpäähänsä. Jonkun tukka lyhenee tai kikkuroituu, jossain kukkavaasi vaihtaa omistajaa ja rahaa tarkoittavat numerot siirtyvät kassanauhalle. Varastoissa kama nousee hyllyille tai lastataan kuorma-autoon, laivan dieselmoottori huolletaan. Suorittava työ johtaa ennakoitavaan lopputulokseen. Maailma toimii.

Mutta miten maailma kehittyy? Miten maailma muuttuu?

Maailma kehittyy vääjäämättä
Olemme jo kauan sitten ylittäneet niin sanotun kriittisen massan maapallon väkiluvussa. Kriittisen massan teoriani menee jotenkin näin. Jos kyseessä on vain pieni joukko ihmisiä, heidän mielipiteensä muistuttavat helposti toisiaan. Esimerkiksi kaikki perheenjäsenet kivikaudella olivat helposti samaa mieltä siitä, että metsälle oli lähdettävä, ruokaa on saatava. Kaikille kelpasi sama metsästetty liha ja esiinkaivetut juurekset, koska niitä ei ollut kovin paljon tarjolla. Päätöksenteko oli helppoa ja lopputulos kaikkien hyväksyttävissä.

Siirrytäänpä sitten nykypäivään, jossa ihmisiä on todella paljon enemmän. On heti huomattavissa, että myös mielipiteitä ja niiden kannattajia on vaikka kuinka paljon. On ihmisiä, jotka eivät syö juuri muuta kuin hampurilaisia. On kasvissyöjiä, on jopa vegaaneja, joille ei kelpaa jostain syystä mikään eläinkunnan tuote. Suurin osa ihmisistä syönee lähes mitä vain, kuten karhut, mutta useimmilla on varaa olla tykkäämättä jostain ruokalajeista. Kriittisen massan teoriaa todistamaan riittävät siis herkkusienet, tilliliha, kesäkeitto, etanat, sammakonreidet, kala ynnä muut sellaiset ruoat, joita jotkut eivät voi sietää. Jos herkkusienikorillinen olisi ollut ainoa saalis, jonka luolamiesisä sateisen metsästyspäivän päätteeksi pettyneenä olisi kotiluolaan tuonut, ei nirsoinkaan lapsista olisi osuudestaan tappelematta luopunut. Nykypäivänä sekä ihmisten määrä että erilaisten ruokien tarjonta ylittää kriittisen massan rajan. Useimmilla, erityisesti länsimaissa, on varaa kieltäytyä ruoasta.
Ruoka on vain yksi esimerkki. Kriittisen massan laki toteutuu myös muissa mielipidekysymyksissä. Koska ihmisiä on niin paljon, on myös kaikilla mahdollisilla mielipiteillä kannattajansa. Aina löytyy joukko ihmisiä, jotka parempien kommunikaatiomahdollisuuksien ansiosta omaavat kenties kummallisia mutta yhteneväisiä mielipiteitä. Eksoottisimmat uskonlahkot, perversseimmät seksitavat, kummallisimmat makuyhdistelmät ja rankimmat poliittiset mielipiteet ovat esimerkkejä ei vain yksittäisten hullujen päähänpistoista vaan kokonaisen ryhmän ajatuksista.

Ei siis voi koskaan tulla päivää, jolloin maailma olisi valmis. Aina löytyy ryhmittymiä, jotka haluavat muuttaa maailmaa ja niin myös tapahtuu. Maailma kehittyy vääjäämättä.

Maailma kehittyy liian hitaasti
Mielipiteiden runsaus aiheuttaa kahnausta, eikä maailman kehittymisen suunta ole aina lainkaan selvä. Ei ole olemassa selvää parannusta tai huononnusta, vaikka useat asiat pyritäänkin näin näkemään. Joidenkin mielestä uusi keksintö, jopa sellainenkin keksintö kuin puhelin, ei ole ollut hyvä asia, vaikka sen etuja esimerkiksi hätätilanteissa avun saamiseksi ei voidakaan kiistää. Mielipiteiden runsaus johtaa siihen, että jokaisella idealla ja jokaisella kehityssuunnalla on paitsi kannattajansa, myös vastustajansa. Vaikka kannattajien määrä olisi selkeästi suurin yksittäinen ryhmä, voi vastustavia ryhmiä olla niin paljon, että niiden yhdistäessä voimansa tätä yhtä asiaa vastaan, ei suurellakaan kannattajaryhmällä ole mitään mahdollisuuksia asian läpiviemiseen. Tämä pätee siis vaikka pienemmät vastustajaryhmät olisi kaikissa muissa asioissa toistensa kiistakumppaneita. Jos ne yhdistävät voimansa tätä yhtä asiaa vastaan, kehitys siihen suuntaan osoittautuu joko kokonaan mahdottomaksi tai ainakin hidastuu merkittävästi. Maailman kehittyy liian hitaasti.

Maailma kehittyy kyllä
Ennemmin tai myöhemmin löytyy aina joku kehityssuunta, johon otetaan askel. Monet näistä askelista ovat peruuttamattomia, kuten esimerkiksi atomipommin kehittäminen. Varsinkin atomipommin käyttämisen jälkeen maailma oli lopullisesti muuttunut. Pian ihmiskunnalla oli käytettävissään tarpeeksi tulivoimaa kaiken elämän tuhoamiseen, itsensä mukaanlukien. Eikä atomia enää mitenkään saada takaisin pulloon. Vain toivo jäi Pandoran laatikkoon sen kerran auettua. Tuo toivo mahdollistaa sen, että sinänsä sotaisista kehitysaskelista usein koituu hyötyä siviilitarkoituksissa. Esimerkiksi ydinvoimalat ovat selkeä energiantuotannollinen edistysaskel, joka on suoraa perua atomipommin kehittämisestä. Mutta kuten kriittisen massan teoria sanoo, eivät kaikki ihmiset näe ydinvoimaloita pelkästään siunauksena. Niiden mahdolliset ympäristöhaitat ja pitkäkestoiset jätteiden varastointiongelmat ovat vielä ratkaistavissa. Vaikka tilanne joskus näyttää todella synkältä, maailma kehittyy kyllä.

Maailma kehittyy
Kehitysaskeleet synnyttävät hyötyjä, sotia voitetaan, energiaa tuotetaan, ruokaa on enemmän tarjolla nälkäisille. Samalla syntyy uusia ongelmia ratkaistaviksi. Ydinjätteen varastointi, säteilyhuolet, ruoan laatu, säilytys ja jakelu ovat maailmanlaajuisia ongelmia, jotka ovat syntyneet valituista ratkaisuista. Joidenkin mielestä ongelmat ovat aina negatiivisia, mutta onneksi on niitäkin jotka näkevät ongelmissa potentiaalia. Ongelmat ovat polttoainetta ratkaisijoille. Ongelmia ratkaistessa maailma kehittyy.

Kehitystä vai muutosta?
Tässä vaiheessa on syytä erottaa pelkkä muutos kehityksestä. Vaikka kehitys ei aina olekaan positiivista, voidaan kehitykseksi määritellä peruuttamattomat muutokset. Kun kehitysaskel on otettu, ei paluuta enää ole. Muutokset, jotka eivät ole varsinaista kehitystä, ovat peruutettavissa. Tällä määritelmällä päästään pureutumaan kehityksen ytimeen.

Kehitystä tapahtuu kaikkialla. Työn sisältö ja työvälineet muuttuvat. Tietokoneet ovat vallanneet useat työpaikat, eikä niissä voitaisi enää kuvitellakaan toimittavan ilman tietokoneita. Tietokoneet ovat siis olleet selkeä kehitysaskel. Myös vapaa-ajan harrastukset ovat muuttuneet. Uudenlaisia laitteita hauskanpitoon on kehitetty, vesiskoottereista ja kaikenlaisista huvipuistokieputtimista alkaen. Kuitenkin monet viettävät vapaa-aikaansa pelaillen ikivanhoja pelejä, lukien kirjoja tai vain vieraillen muiden lomalaisten luona. Vapaa-aika lienee muuttunut, muttei mitenkään peruuttamattomasti.

Entäs mielipiteet? Yleisesti uskotaan, että on olemassa oikea ja väärä. Tätä kuvastavat monissa uskonnoissa esiintyvät äärimmäinen hyvä (jumaluus) ja sen vastavoima, äärimmäinen paha (saatanuus). Koska monet uskovaiset perustavat tämän moraalikäsityksensä vanhoihin pyhiin kirjoituksiinsa, esimerkiksi Raamattuun tai Koraaniin, pitäisi tämän tarkoittaa sitä, ettei ihmisen moraalikäsitys muutu. Näinhän ei kuitenkaan ole. Vaikka jotkut pappismiehet eivät vieläkään hyväksy naispappeja, on useissa yhteiskunnissa ulotettu yhtäläiset ihmisoikeudet koskemaan miesten lisäksi myös naisia. Käsitys naisen paikasta on muuttunut, monilla tavoin peruuttamattomasti. Ihmisoikeudet ovat kehittyneet. Samoin moraalisuus ja etiikka muuttuvat ajan myötä. Ne eivät mitenkään ole yhtä jäykkiä kuin muuttumattomat parituhatta vuotta vanhat kirjoitukset antaisivat aiheen olettaa.

Miten maailma kehittyy?
Tekniikka, lääketiede, aseteknologia ja tietotekniikka kaikkine vaikutuksineen, joista suurinta osaa ei osata ennustaa, muuttavat maailmaa. Ajatellaanpa vaikka internetiä. Tuo Yhdysvaltain puolustusministeriön Arpanet-projektista siemenensä saanut hanke on jo aikaa sitten karannut käsistä. Kiinan ja muiden diktatuurien yritykset kontrolloida, sensuroida ja rajoittaa internetin käyttöä ja vapautta valuvat ajan myötä hukkaan. Anarkia muuttaa maailmaa. Teknologian vapauttama tiedonkulku muuttaa maailmaa. Satellitit, jotka välittävät puheluita ja uutisia eri puolilta maailmaa, ovat muuttaneet maailmaa.

Vastauksena voisi olla politiikka. Politiikka se ei voi olla, sillä politiikassa tehdään kunkin ajan hengen mukaisia päätöksiä. Siis ensin maailma muuttuu ja sitten politiikka seuraa "oikeine" päätöksineen perässä. Ajatellaanpa vaikka muutaman sadan vuoden takaista orjuutta. Siihen aikaan se oli täysin hyväksyttävää. Orjat eivät olleet ihmisiä, vaan työvoimaa, jota piti tarkoituksella pitää oppimattomana ja kohdella alempiarvoisena. Se oli poliittisesti täysin hyväksyttävää. Jopa uskovaiset ihmiset, jotka muuten pitävät itseään yleensä moraalisesti korkea-arvoisempina kuin muita syntisiä, eivät vastustaneet tätä nykypäivänä tyrmistyttävän epämoraalista käytöstä. Pikemminkin päinvastoin. Kaikkein suurimmat orjatilat sijaitsivat juuri Amerikan Yhdysvaltojen eteläosissa, osavaltioissa joiden nykyisin sanotaan kuuluvan ns. Raamattu-vyöhykkeeseen.
Vastauksena voisi olla talous. Rahahan se pyörittää rattaita, sanotaan. Rahalla pyöritetään nykyhetkeä ja panostetaan tulevaisuuteen. Nyt aletaan olla vastauksen jäljillä. Panostus tulevaisuuteen voi olla resurssien sijoittamista uuden tuotteen kehittämiseen tai jopa perustutkimukseen, jonka tuloksia ei välttämättä voida ennustaa. Uudenlaisten tuotteiden saatavilla olo muuttaa varmasti maailmaa. Pelkkä raha ei kuitenkaan riitä.

Kuvitellaanpa yhteiskunta koostumaan pelkästään rikkaista idiooteista. Ajatellaanpa, että maapallon väestöön olisi iskenyt uudenlainen virus, joka leviäisi ilmateitse suunnattoman tehokkaasti niin, että vuoden sisällä kaikki maapallon ihmiset olisivat altistuneet virukselle ja olisivat sen kantajia. Kuvitellaanpa lisäksi, että virus aktivoituisi käytettäessä aivokuoren niitä osia, joita tarvitaan uusia ajatuksia ajateltaessa. Yksinkertaistaen virus tappaisi väestöstä ne, jotka sattuisivat keksimään jotain uutta. Jäljelle jäisivät idiootit. He voisivat painattaa itselleen niin paljon rahaa kuin haluaisivat ja voisivat elää niin pöyristyttävän pöyhkeästi kuin mahdollista ja voisivat lukea juoruja muista kenties vielä rikkaammista kuuluisuuksista ajanvietteekseen. Maailma varmaankin muuttuisi, mutta kehityksestä tuskin voidaan puhua. Pelkkä raha ei riitä.

Vastaus taitaa olla tiede. Tiede pyrkii selvittämään, miten maailma, luonto ja kaikki toimii. Perustutkimus selvittää asioita ilman varsinaista tavoitetta hyödyllisyydestä, kun taas tuotekehityksen yhteydessä tapahtuva tutkimus on usein suunnattu juuri tietynlaisen tuotteen kehittämiseen. Molemmat tavat käyttävät kokeita todistamaan hypoteeseja ja muodostamaan niistä toimivia teorioita. Teoriat ovat koosteita tiedonmurusista, jotka vastaavat kaikkia havaintoja. Tutkimuksella, erityisesti perustutkimuksella, pyritään tekemään uusia havaintoja. Uudet havainnot joko tukevat tai ovat ristiriidassa senhetkisen teorian kanssa. Kumpikaan lopputulos ei ole maailmanloppu. Teoria joko hylätään uuden paremmin havaintoihin sopivan teorian edessä, tai se vahvistuu yhä laajemman havainnointiketjun sitä tukiessa. Periaatteessa koskaan ei voida todistaa, etteikö poikkeamia teoriasta voisi joskus sattua, mutta on olemassa useita teorioita, joiden voidaan sanoa olevan käytännössä kiistämättömiä tosiasioita.

Mitä paremmin tiede pystyy selittämään erilaisia ilmiöitä, sitä paremmin kyseisiin ilmiöihin pohjautuvia laitteita ja ajatuksia voidaan tuottaa. Kaikki muuttuu, mutta tiede kehittää maailmaa. Mitä paremmin ihmistä on lajina voitu tutkia, sitä paremmin nähdään ettei ole mitään syytä syrjiä toista pelkästään tämän ihonvärin, sukupuolen, uskomusten, asuinpaikan tai kielen takia. Ihmiset ovat lajina jopa niin lähellä simpanssia, että jopa sana "ihmisoikeudet" saattaa tulevaisuudessa joutua kehittymään muotoon, joka sisällyttää myös älykkäät ihmisapinat. Aivotutkimus on osoittanut, että vaikka miesten ja naisten aivojen rakenteessa ja koossa on eroja, eivät pelkät rakenteelliset erot voi olla syrjinnän perusteena. Se miten kukin käyttää aivojensa rakennetta hyväkseen on kyllä aivan varmasti valinnan perusteena esimerkiksi työpaikkahaastatteluissa.

Tässä kirjoituksessa pyrin osoittamaan, että maailma kehittyy monin tavoin eikä paluuta yksinkertaisempaan elämään ole. Kunkin on hallittava omaa elämäänsä ja kehityttyvä sen mukana. Varovainen kannattaa olla valitessaan kehitysaskeliaan, sillä ne ovat peruuttamattomia.

torstai 8. toukokuuta 2008

Kilpailu kuin kilpailu

Juontajan tervetulotoivotukset kaikuivat juuri kuulumattomiin, kun yleisön mylvintä todella alkoi. Areenalle kokoontunut tuhatlukuinen katsojakunta oli vain murto-osa ohjelmaa television välityksellä seuraavista. Pyöreän stadionin lehterit olivat lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä seisaaltaan hurraavia ja taputtavia. Nuoria, nousuhumalaisia poikia, jotka halusivat herättää korviariipivän kovilla vihellyksillään huomiota - kenen tahansa huomiota - oli pakkautunut lähimmäksi lavaa. Osa pojista oli tuonut lähetykseen mukanaan tyttöystävänsä, jotka katsoivat hulluina riehuvia kumppaneitaan ulospäin avoimen närkästynein ilmein, mutta sisäänpäin salaisen ylpeinä alfauroksestaan, joka vain rajasi territoriotaan. Kauempana, ylemmillä paikoilla, näkökykynsä äärirajoille ja yli rasittaneina istuivat ja taputtivat eri vanhainkodeista kerätyt bussilastilliset, joille mikä tahansa ulkoilu oli tervetullutta kuin hehkulamppu kaksi viikkoa eristyssellissä istuneelle. Yleisöstä lähti mahtava meteli ja juontajan kasvoilta loisti narsistisen vakuuttunut ihailu oman suorituksen onnistumisesta.

Oli kuin juontaja olisi latautunut pelkästään yleisön suosionosoituksista, sillä vakiotervehdyksensä jälkeen hän sinkoutui maanisen vimmaiseen purkaukseen puhelinnumeroista ja tekstiviesteistä, joiden avulla kotiyleisö voisi osallistua kilpailun tuomarointiin. Jos loitsun hurjuus olisi suoraan verrannollinen kotiäänestäjien määrään, oli juontaja ansainnut palkkansa, samoin kuin koko käsikirjoitus- ja tuotantotiimi. Tallennettujen ja lavasteisiin heijastettujen kilpailijaesittelyiden jälkeen kisa oli valmis jatkumaan. Mutta sitä ennen katsomo sai hengähdystauon, kun kotikatsomoissa kaupattiin mielikuvia, heräteltiin ostointoa, vedottiin ahneuteen, kuluttajan pelkoon ja muihin tunteisiin useasti ja vaihtelevin aihein sekä vaihtelevalla menestyksellä. Kaupallistamisiskun jälkeen olikin aika taas muistuttaa, mistä ohjelmasta ja ohjelmassa oli kysymys. Yleisö hurrasi, kun edellisten osioiden parhaita paloja ja maukkaimpia epäonnistumisia kelattiin ties kuinka monetta kertaa ohjelmasarjan aikana läpi.

Ensimmäisen kilpailijan tie alkukarsinnoista tähän erään asti näytettiin asiayhteydestä irroitettujen kärkevien lausahdusten saattelemina, pahimmat kaatumiset ja häiritsevimmät haksahdukset muistettiin myös. Kilpailijan kasvoilta ei kuitenkaan voinut lukea nolouteen viittaavaakaan tunnetilaa. Ja päättyihän esittely positiiviseen sävyyn, joka tuntui mahdollistavan vaikka kilpailun voiton tälle aiemmissa äänestyksissä putoamisvaaraan joutuneelle yrittäjälle. Mahdollisen voittajan on helppo hymyillä. Suorituksensa oli niin keskinkertainen, ettei jatkoonpääsystä ollut epäilystäkään tuomarien lausunnoista huolimatta.
Tuomariston räväkin jäsen, jo elähtänyt, mutta maskeerattuna miehekkään näköinen entinen julkkis haukkui kilpailijan lyttyyn, muiden nähdessä enemmän tai vähemmän toivonpilkahduksia juuri näkemässään. Juontajan muistutettua, että puolet tuloksesta tulee kotiyleisöltä, mieluusti vieläpä useamman tekstiviestin tuoman rahavirran säestämänä oli kilpailija tehnyt osansa tuotantotiimin ja saamansa TV-ajan eteen. Kilpailijat seurasivat toisiaan näennäisesti vaihtelevien tuomarointien siunaamina, ainoastaan tuotetiedotusten katkaistessa puuduttavan ennalta-arvattavan, kaavamaisen ja vääjäämättömän - ja tuomariston osalta jääväämättömän - kilpailun kulun.

Yllättävintä, jos tätä sanaa voi käyttää viikko viikon jälkeen toistuvasta muotista, nyt jo viidettä kauttaan elävästä - jos tuotakaan sanaa voi käyttää väkisin pystytetystä ja hengityskoneen lailla keinotekoisesti liikkeessä pidetystä olemattomien ideoiden - jos tuota sanaa voi lainkaan käyttää mitään vaarantamattomien jatko-osien ja toisiaan identtisesti seuraavien lähetyskausien sarjasta - kasasta, josta minkäänlaista pilkahdusta oikeasta pirteydestä tai itseohjautuvuuden aiheuttamasta arvaamattomuudesta ei ollut havaittavissa - oli että tämän jakson osallistujista, jonkin merkillisen sääntöpykälän suosituimmuussyistä johtuvan tulkinnan mukaan, ei kukaan pudonnut. Ensi viikolla samat kilpailijat kilpailisivat samoja kilpailijoita vastaan samoissa lajeissa, samalla kanavalla, samojen mainosten tahdittamina, samaan kellonaikaan. Näin jatkuisi kunnes katsojaluvut epäilemättä joskus alkaisivat puhua armotonta kieltään suosion hiipumisesta.

Studion valojen voimistuessa loppuneen lähetyksen merkiksi ilmassa kaikui vielä juontajan loppulause "Siinä tämänviikkoinen Keskinkertaisten Kamppailu, keskimäärin kivaa iltaa taas!"