Lapuan liike ja suomalaiset tanssit

Se oli Ihan (hän ei halua nimeään murjottavan näin) uusi, mielet sekoittava tarina esineestä ja sen ytimestä. Liekö itsekin asiaa harrastanut?

Ei ollut tämänkertainen tehtävä helppo. Jo toisella yrittämällä saatiin aikaiseksi tilanne, josta ei ole muuta ulospääsyä, kuin kirjoittaa sekava hölynpöly, jota ei edes kehtaa antaa luettavaksi. Toisaalta kun leikkiin ryhtyy, niin leluja on lainattava.

Hieman taustaksi tietoa siitä, että Lapuan Liike oli 1929 - 1932 Suomessa vaikuttanut järjestö, jonka tarkoituksena oli poistaa kommunismi ja – nistit Suomesta. Tästä ehkä tunnetuimpina tapahtumina ja niminä olivat liikettä johtanut Vihtori Kosola ja Mäntsälän kapina sekä kyyditykset Neuvostoliiton rajalle. Samaahan yritti myös Joseph McCarthy Yhdysvalloissa 1950-luvun alussa, siis sitä kommunistien poistoa.

Suomalaisista tansseista kokemukseni on hieman vähäisempää ja hallitsemattomampaa. Jossakin olen kuullut luontevan kuvauksen tästä toiminnasta: ” Joutavanpäiväistä pyörimistä hyvän tavaran ympärillä”. Tuon paremmin ei tätä voisikaan kuvata. Kiitos kuuluu tämän ajatuksen esittäjälle.

No kun ylimääräinen ja kaitseva paatos on ohi päästään asiaan, eli:

---

TANSSIMATKA

Hillevi katseli kahvitauon jälkeen ilmoitustaulua työmaan tuhruisessa keittiössä. Joku myi pinnasänkyä ja toinen halusi rullaluistimet. Jumppakurssitkin olivat alkaneet ja kesäkiloille piti antaa kyytiä ennen seuraavaa lihomista jouluna. Hullua, ajatteli Hillevi. Hän ei juuri kiinnostunut keski-ikäisten ja ylipainoon taipuvaisten naisten pyllistelytuokiosta. Kerran oli käynyt ja päättänyt olla sen koommin käymättä. Onneksi ei tullut ostettua niitä trikoita, että säästyihän sekin raha.

Hillevi Ura oli innokas tanssija. Hän oli kiertänyt Suomen kaikki lavat moneen kertaan miehensä Unton kanssa, ennen kuin Unto menehtyi ennenaikaisesti saunareissulla toissajuhannuksena. Ei Hilleviä surettanut, oli elämä ollut sen verran vilkasta Unton kanssa, ettei päässyt juuri sammaloitumaan. Välillä kaipasi yhteisiä lavareissuja tosin. Ainoa asia, jota Hillevi katui ja vihasi vieläkin olivat Unton sukunimen aiheuttamat hankalat tilanteet. Unto oli Suppo. Unton vaatimus oli ollut yhdistelmäsukunimi, eikä Unto Suppo-Ura ollut juuri Pers-Vakoa kummempi, kuultu oli.

Samassa Hillevi havahtui muisteloistaan ja näki ilmoituksen taululla:

Tanssimatkoja
Pääset kotioveltasi lavatunnelmaan helposti.
Ilmoittaudu mukaan

Taksipalvelu V. Kosola /
Lapuan Liike- ja Seuramatkat Oy

Tässähän olisi varmaan jotain, josta saisi taas ryhtiä elämäänsä. Sosiaalinen Hillevi oli hiljentynyt ja rauhoittunut, jopa taantunut Unton poismenon jälkeen ja ystävätkin olivat yrittäneet saada ennen niin iloista Hilleviä taas elämän syrjään kiinni. Taidanpa kysäistä likoilta lounastauolla, josko heistä joku olisi kiinnostunut lähtemään mukaan.

Lounastauko tuli ja meni ja Hillevin ehdotus oli saanut yllättävän suuren kannatuksen lähinnä eronneiden ja karanneiden osastolta. Päätettiin yhdessä tuumin selvittää minne seuraava reissu suuntautuisi ja pääsisikö vielä mukaan. Porukka oli lähinnä samaa jumppapaarman puremaa pyllistelijää, joista Hillevi ei juuri välittänyt tai ollut ystävystynyt kenenkään kanssa, mutta ainahan sitä voi yrittää. Miehiä ei jostain syystä saatu mukaan. Liekö ehdoton kielto omien eväiden nauttimiseen taksiyhtiön puolelta hieman rajoittanut osallistujien intoa. Koska lauantain matkaan lähtenyt seurue koostui pääasiassa naisista, oli herra Kosola ehdottanut, että matka suuntautuisi hieman idemmäksi, jolloin tanssipartnereista ei olisi niin suurta pulaa.

Kun taksi- tai oikeammin bussimatka alkoi, oli tunnelma melko intensiivinen. Kiellosta huolimatta oli jollakin seurueen rouvista posket punakat muustakin kuin puuterista ja kikattelu alkoi hieman kaupungista ulospääsyn jälkeen. Kävi myös selväksi, ettei rouvien matkatavaroihin käytetty alkoholi ollut ihohuokosten puhdistamiseen vaan puheen sosiaalisuuden lisääntymiseen ja tarinoiden ronskiutumiseen. Ei ollut helppo matka Kosolan akan pojalla, ei.

Matkan kohde oli Etelä-Suomessa sijaitseva pieni kunta, jonka erittäin vilkkaalla tanssilavalla Suomen huippuiskelmätaiteilijat ja tangokuninkaalliset kilvan kävivät esiintymässä sen ainutlaatuisen tunnelman ansiosta. Koska lava houkutteli runsaasti miespuolisia asiakkaita, olivat muutamat yrittäjät havainneet tässä hyvän markkinaraon tanssihaluisten rouvien kuskaamisessa. Kosolan Villekin oli halukas laajentamaan liiketoimiaan ja saamaan lisää tienestejä jokapäiväisen koulukyydityksen ja eläkeläisten terveyskeskusajelujen lisäksi. Rahasta oli krooninen puute, kun yritystä piti kehittää ja laajentaa. Uutta kalustoakin oli tullut hankittua. Tämä saattaisi olla jonkin aikaa rahasampona nuorelle yrittäjälle. Tälläkin kertaa oli saanut kutomolta kaksitoista rouvaa reissuun ja äänen tasosta päätellen minibussissa oli tähän asti tyytyväisiä asiakkaita.

Matkalla pysähdyttiin suureen liikennekeskukseen (ent. bensa-asema) ja nautittiin salaattipöydästä ”jotain kevyttä, että ei ahdista tanssiessa” ja päälle muutamat kuivat valkoviinit, koska ”olut alkaa niin hirveesti pissittää”. Tunnin päästä desibelitasoltaan entistä uhkeampi naisjoukkio saatiin minibussiin ja nokka kohti itää. Ilmeisesti edellisen pysähdyksen aikana myymäläpuolelta matkaan tarttui muutakin rusehtavaa kuin sukkahousut, koska bussin takaosasta alkoi välillä kuulua tsupsahduksia ja kilinää. Parempi olla nyt puuttumatta asiaan, ajatteli Ville ja keskittyi yhä hartaammin ohjastamaan bussia GPS -laitteen ohjeiden mukaisesti.

Perille päästiin kuin päästiinkin (muutaman luonnon vaatiman tauon jälkeen) ajoissa ja ennen kuin tanssit olivat ehtineet kunnolla alkuun. Hillevikin tunsi olonsa iloiseksi ja vapautuneeksi. Osittain tähän syynä oli mukava seura (aivan eri porukka kuin se joka lähti matkalle) ja ehkä hivenen huoltoasemalla nautitut valkoviinit ja loppumatkalla juodut siideritkin. Ehkäpä tällä reissulla olisi hieman vipinääkin tanssin ohella luvassa. Tytöt kirmasivat lavalle sisään päästyään suoraan kanttiinin puolelle (tosin vessan kautta, nenien valkaisun vuoksi) ja nauttivat muutamat rohkaisut ennen kuin hakuvuoro osuisi kohdalle. Jägermeister tuntui ensipuraisultaan Hillevistä yskänlääkkeeltä, mutta tyttöjen mielestä se olisi paras rohkaisu tanssi-illalle. Hillevistä tuntui, että kaksi olisi paikallaan.

Alkuilta meni mukavasti paikallisen yhtyeen soitellessa tunnettuja suomalaisia tanssikappaleita ja hieman unohtuneita tanssiaskelia palautellessa. Musiikki raikui ja meteli kohosi sitä mukaa, kun kanttiinin jääkaapin ovi kävi. Tunnelma oli kuitenkin ystävällinen, mutta riehakas. Pikkuhiljaa kaikki seurueen rouvat löysivät partnerin, jonka kanssa tuli tanssittua peli jos toinenkin. Vessassa käytiin vaihtelemassa kokemuksia ja tirskumassa toivottomimpien yrittäjien tyylejä. Hillevistä tuntui jälleen hyvältä ja elämä alkoi voittaa.

Äkkiä, niin kuin aina, tilanne muuttui dramaattisesti. Paikalliset naisihmiset alkoivat saada pikkuhiljaa tarpeekseen vieraista ”ämmistä” ja pienen nokittelun jälkeen olikin ilmiriita valmis. Ilmeisesti joku seurueen naisista oli hakenut liian monta kertaa samaa ukkoa, jota oli jo paikkakunnalla varattu tiettyyn taloon isännäksi. Hetkessä tanssilava muuttui kirkuvaksi ja huutavaksi mylläkäksi, jossa kukkamekot ratkeilivat ja kampaukset sekoittuvat, kun naiset alkoivat ottaa toisistaan mittaa joukolla. Hillevikin sai heti taistelun ensi tuoksinassa pienestä, terävästä nyrkistä nenäänsä ja todellisuus pakeni tummaan usvaan.

Herättyään Hillevi huomasi käsiensä ja jalkojensa olevan aivan puuduksissa. Silmiä ei uskaltanut avata, koska päänsärky oli mieletön. Hillevi yritti rauhallisesti liikutella käsiään ja jalkojaan, mutta mitään ei tapahtunut. Hän raotti varovasti silmiään ja havaitsi olevansa bussin penkillä istuvassa asennossa, jalat ja kädet teipattuna harmaalla teipillä ranteista ja nilkoista yhteen. Hillevi käänsi varovasti päätään ja näki ympärillään runneltuja naisia repeytyneissä mekoissaan, valuneissa meikeissään, mustelmissaan ja naarmuissaan samalla lailla pakattuina kuin hänkin. Auto oli liikkeellä ja ulkona oli pimeää. Bussin etuosan kello näytti puolta kolmea ja kuljettaja murisi itsekseen jotakin. Matkustamossa ei kuulunut muuta kuin humalaisten naisten epäsäännöllistä kuorsausta ja välillä itkeskelyä. Tunnelma oli hieman muuttunut puolessa vuorokaudessa.

”Vittu että osaakin vituttaa”, tuumi Ville. Ei olisi pitänyt ryhtyä näiden akkojen kuskaamiseen. Rahaahan tästä tulee, mutta milläs muilutat nämä takaisin kotioville huomaamattomasti, mainehan tässä menee. Ja saatana vielä Etelä-Suomen läänin alueelle tuli porttikielto Lapuan Liike- ja varsinkin saatanan Seuramatkoille seuraavaksi 10 vuodeksi. Ei olisi pohjalaisakoista uskonut. Varsinkin viinaton tanssimatka suomalaisen tanssin kehtoon tanssilavalle oli ollut melkoinen katastrofi. Taitaa olla turvallisempi ruveta kuskaamaan vaan Marttoja Ruotsin laivalle vuosikokouksiin, niin välttyy tällaiselta Mäntsälän kapinalta.

---

Seuraavaksi voimme lukea Ihan uudemman, vertahyytävän tarinan Supattajan Paluusta…