Gothic Child

Mies makaa vuoteella. Ilmastointilaite hurisee. Huoneessa on pimeää. Kelloradion punaisena loistavat numerot näyttävät 10:22. Aamu vai ilta, sitä ei tiedä. Mies raottaa varovaisesti silmiään. Mitään ei tapahdu. Luomien takana on yhtä pimeää kuin ulkopuolellakin. Mies räpyttelee silmiään, kunnes huomaa kelloradion. Mies ei muista omistavansa sellaista. Hän ei varmaankaan ole kotonaan. Mies hengittää rauhallisesti, ikään kuin voimia keräten. Mies tuntee olossaan sen, että mieltä on kevennetty kemiallisesti, mutta maku suussa ja olo päässä ei viittaa alkoholiin. Mies ei tiedä muuta kuin nimensä tuona hetkenä ja siitäkään hän ei ole varma – Ilari Suominen, Ile, Illu, Ilsu, miten vaan. Illu sulkee jälleen silmänsä. Hän ei uskalla vielä nousta istumaan, olo on jotenkin hutera ja voimaton. Illu yrittää kuunnella ääniä, mutta ainoa ääni on ilmastointilaitteen tasainen hurina. Ei Suomessa huhtikuussa tarvita ilmastointilaitetta. Onko se ilmastointilaite, onko huhtikuu tai ollaanko Suomessa? Näihinkään kysymyksiin tosin ei ole vielä vastausta.

Illu miettii hartaasti mikä on viimeinen muistikuva. Olimme bändin kanssa juuri päättäneet maailmankiertueen Helsinkiin ja päätettiin pitää pienet pirskeet, oli huhtikuun 13. päivä. Sen ainakin muistan hyvin, ajatteli Illu. Keikka meni muuten hyvin. Gothic Child oli tehnyt neljäntoista kuukauden kiertueen kaikilla mantereilla (jopa Etelänavan lähellä laivassa). Rankkaa oli ollut ja nyt se oli ohi. Bileistä ei vielä kyllä muistu mitään mieleen. Missähän sitä oikein ollaan?

Gothic Child nousi maailman kuuluisuuteen omalaatuisella hevivirsi musiikilla. Poikkeavaa tässä oli myös se, että yhtyeen solisti Ilari Suominen lauloi virret Saksaksi, mikä teki kontrastista erikoisen ja tavallaan mielenkiintoisen. Yhtyeen ponnahtaminen pinnalle tapahtui sattumalta, niin kuin aina tällaiset erikoistapaukset, ei kukaan voi näitä suunnitella. Pojat aloittivat soittamisen jo alle kymmenenvuotiaina bändikoulussa. Harrastusta jatkettiin enemmän tai vähemmän vakavasti pitkin kouluvuosia ja ensimmäisen kerran hevivirret tulivat mukaan rippikoululeirillä, kun Ilari alkoi laulaa löytämästään saksankielisestä virsikirjasta virsiä ja Tume (Tuomo Horjuva) alkoi säestää kitaralla jossa oli särö päällä. Aluksi pojista oli hauskaa pelleillä ja tekivätkin esityksen rippikoulun päätösillaksi. Kaikki leiriläiset pitivät kuulemastaan ja siitä kaikki pikkuhiljaa lähti. Itse pinnalle pääsy tapahtui kuitenkin vielä hieman myöhemmin, kun Lordi ja myöhemmin Teräsbetoni olivat voittaneet Euroviisujen laulukilpailun ja Gothic Child pääsi Teräsbetonin lämmittelijäksi Tukholman Globeniin. Sen jälkeen kaikki on kuin satua. Euroopan ja maailman valloitus kymmenittäin platinalevyjä ja valtaisa suosio varsinkin Saksassa ja Etelä-Amerikassa, jossa uskonto ja hevimusiikki ovat jalkapallon jälkeen tärkeimmät asiat elämässä. Vain taivas oli rajana.

Rippikoulusta on jo seitsemän vuotta. Aika kuluu. Illu ajatteli, että nyt varmaan olisi noustava ja otettava selvää missä sitä oikein ollaan. Tai toisaalta voisihan sitä vielä nukkua ja Illu sulki silmänsä.

Illu nukahtaa ja alkaa jälleen uneksia ja nähdä unia menneistä ajoista.

Illu havahtuu jälleen ja havaitsee ilmastointilaitteen hurisevan. On edelleen pimeää. Illu yrittää avata silmiään, mutta jälleen sama juttu luomien molemmin puolin vallitsee pimeys ja elottomuus. Illu kääntää päätään ja näkee punaisena hehkuvat numerot 10:22. Illu nukahtaa jälleen ja ilmastointilaite hurisee…