Soppa, osa 6/8

Tähän mennessä tapahtunut:
Kalareissulla paljastuu jotain itäänpäin viittaavaa. Ilari ei pääse paikalle, sen sijaan krapulainen Jone kiiruhtaa koirineen järvimökille. Tutustuttuaan päänsäryn hinnalla kalamieskertojaamme, miehet lähtevät kahdella autolla karkumatkalle. Mutta onko jo liian myöhäistä ja mitä kalamiehen repussa oikein onkaan? Mikä auto on tulossa Kuusimajalle? Helpottaako Jonen päänsärky jo?

Jotkin asiat vain ovat pienestä kiinni. Jollei Ilari Pajunoksa olisi totellut allergisen herkkää eloonjäämisvaistoaan ja sujauttanut kännykkäänsä viereisellä terassin penkillä lojuvien farkkujen taskuun, ei tätä soppaa olisi syntynytkään. Oltaisiin ihan toisessa sopassa. Mutta jotain outoa siinä puhelussa oli ollut. Kaikki myyjät inttävät, mutta tässä tapauksessa ei tuntunut olevan kaupanteosta vaan pikemminkin puhelun pidentämisestä. Kansainvälisellä kokemuksella varustetulle konkarille se oli riittävä merkki viranomaisten jäljitysyrityksestä. Aivan yhtä ilmiselvää olisi ollut, jos puhelinmyyjä olisi puhunut liudennuksia tjäynnä olevaa mjurretta. Kännykkä oli dumpattava ja paikalta oli poistuttava mitä pikimmin. Siksi Ilaria ei soppaan saatu sotkettua.

Olikohan se herätyssoitto tänään herättänyt samalla vieraan vallan tiedustelupalvelunkin, mietti Jone nähdessään kahden maastoauton etuvalojen lähestyvän metsätiellä. Nyt ei varmaan auta pysähtyä. Santeri painautui vilttinsä päälle vauhdin kiihtyessä kuoppaisella soratiellä. Jonen auto suhahti puoliksi ojan kautta ohi vastaantulevien jeeppien. Myös kalamiehen auto selvitti ohituksen Sunnyn perävaloissa roikkuen. Armeijan autojen kohde selvisi samalla. Ne pysähtyivät, ja suorittivat niin rivakan U-käännöksen kuin kapealla puiden ja ojien reunustamalla mökkitiellä suinkin mahdollista. Ne olivat selvästikin heidän perässään. Ei muuta kuin karkuun, näin Jone päätteli perässään kiihdyttävän kalamiehen valojen vilkuttelusta. Mutta miksi meidän oikein pitää paeta Suomen armeijan miehiltä? Jeepit olivat pyhimysten asialla ja niissä oli istunut tutunvärisin maastopuvuin varustautuneita miehiä.

Soratie päättyi valtatien risteykseen ja asfaltti vain kitisi ja kivet sinkoilivat ensin molempien autojen kurvatessa hiljentämättä metsästä ja hetken kuluttua kahden jeepin kaasuttaessa samalle tielle. Vaikka Jone piti kylmäpäisesti kaasun pohjassa ja Sunny kulki minkä siitä irti sai, jeepit saavuttivat heitä silti. Jone oli päättänyt (ja Jonen päätökset pitävät), ettei jäisi kiinni, mutta nyt näytti pahasti siltä, että lupaus jäisi pitämättä. Kenties kunniantunto kallossaan ja bensa suonissaan Jone päätti kääntyä takaisin metsäiselle soratielle. Rallikuskina pakoonpääsystä toiveita elätän. Eihän rallia voiteta, jos siellä pelätään. Kohta maalissa juhlitaan voittajaa, poikaanne Jonea. Saman tien soran pöllähtäessä ja renkaiden pidon kadotessa Jone huomasi tehneensä elämänsä virhearvioinnin. Sunny rysähti ojaan kuin märkä rätti ja jäi sinne. Ojan pohjalla Jone sylki hampaita ja oksensi verta. Santeri nilkutti pöllämystyneenä, mutta muuten vahingoittumattoman oloisena Sunny-rohjosta. Kenties taju olisi kannattanut menettää, ainakaan päänsärkyni ei tällä tavalla lähde. Kuinka olemme täällä kaksin? Eivätkö jeepit nähneet muka meitä? Aivan varmasti näkivät, tiehän on tuossa metrien päässä. Niiden on täytynyt olla kalamiehen perässä. Joko niillä on tieto tämän rekkarista tai sitten ne ovat jäljittäneet hänen kännykkäliikennettään. Ainakin pommimiehiä on jäljitetty heidän internet-hakujensa perusteella. Onhan amerikkalaisten turvallisuuspalvelulla kirjojen musta lista, ja teosten lainaajia ja ostajia tarkkaillaan kyllä rutiininomaisesti.

-No, sillähän siitä sopasta selvittiin, Jone tokaisi Santerille. Koira ei vastannut.
-Eiköhän tuon Sunnyn saa vielä liikkeelle. Yksi tai kaksi akselin vääntymistä ei sitä ole ennenkään pysäyttänyt.
-Kas käyntiinhän se kyllä lähtee. Hyppää kyytiin Santeri, niin mennään kotiin lepäämään.
-No, tule nyt. Mitä sinä siellä kyhjötät? Älä yhtään katso noin. Meidän ei tarvitse sekaantua enää uudestaan tähän soppaan. Mennään vain kotiin.
-Mitä meitä joku tuntematon kalamies kiinnostaa? Sehän löi minua päähän sitä paitsi. Tämä kuhmu on sen tekosia, Jone osoitti sormella päätään, vai oliko se tämä?
-Niitä sotilaita oli ainakin puolen tusinaa, eihän me niille pärjättäisikään. Parista voisin selviytyä yllätysmomentin avulla ja sinä saisit pari kuriin murinallasi, mutta kuusi on kyllä liikaa.
-Kalamieshän on nyt täysin pulassa. Ei se yksin kyllä ainakaan pärjää. Taidat olla oikeassa Santeri, lähdetään perään.
Liekö Santeri sitten ymmärtänyt Jonen sanoja, vain vain tulkinnut tämän innostuneempaa elekieltä, se joka tapauksessa hyppäsi paikalleen takapaksiin. Helppoahan se nyt oli, kun ei luukku kiinni pysynytkään. Vapisten ja takaluukku ammollaan Sunny kapusi ojasta, kääntyi valtatielle ja lähti takaa-ajon suuntaan.

Vain muutaman kilometrin päästä löytyi hylätty kalamiehen auto. Ketään ei näkynyt. Jeepit olivat kadonneet ilmeisesti mies mukanaan. Sunny singahti ylös mäelle ja aivan näköetäisyyden rajoilla erottuivat kaksi jeeppiä. Ne olivat juuri kääntymässä pois valtatieltä. Muutaman minuutin kuluttua Jonen Sunny saapui risteykseen. "HELLURAn teollisuusalue" luki kyltissä, jonka osoittamaan suuntaan Jone jatkoi. Tie päättyi suljettuun porttiin, jonka takana oli hiljainen ja pimeä teollisuuskompleksi. Ilman tuoreita renkaanjälkiä olisi voinut luulla, ettei porttien läpi oltu kuljettu vuosiin.

-Tuonne ne ovat menneet, siitä olen varma.

Jone jätti autonsa portille ja lähti koiransa kanssa etsimään sisäänpääsyä. Aita oli aivan liian korkea kiipeämistä ajatellen, mutta ehkä se on rapistunut jostain kohtaa.

-Ja ainahan minä voin sitä rapistumista avittaa, naurahti Jone ja otti Santerin hampaista putkipihdit (vai millä metallia leikataan).
-Ja eikun pääovesta sisään.

Muutama niksautuksen jälkeen pääportti oli rapistunut riittävästi miehen ja koiransa käydä. Renkaanjäljet hiekalla johtivat yllätyksettömästi jeeppien luokse. Kaksi sotilasta vartioi niitä ja sisäänpääsyä aaltopeltihalliin. Sotilaat eivät olleet turhan varuillaan. Kukapa heitä vaanisi suljettujen porttien sisällä. Jone kiersi hallin taakse ja kuuli sisältä ääniä.

Seuraavaksi: Osa 7/8 Kalamiehen kuulustelu