Supattajan paluu

Mikä hemmetin Supattaja? Lehden kirjoitus ei vastannut kysymykseen. Supattaja oli kuulemma taas kaupungissa. Entä sitten? Miksi hänestä kirjoitetaan lehdissä? Professori Kutvonen ei voinut peitellä pahennustaan edes noustessaan tapansa mukaan bussiin numero 13, joka veisi hänet yliopistolle. Bussi oli normaalia täydempi, ja joka toinen paikka oli jo varattu. Professori päätti istua keski-ikäisen miehen viereen. Viereisellä penkillä lojui ilmaislehti, jonka pikkuotsikko kiinnitti professori Kutvosen huomion. "Supattaja taas kaupungissa". Jostain syystä otsikko ärsytti professoria niin paljon, että hän tokaisi vierustoverilleen asiasta. Mies ei ollut ilmeisesti kuullutkaan uutisesta, ainakaan hän ei reagoinut professorin purkaukseen mitenkään. Professorin mielestä asiasta oli syytä keskustella ja hän päättikin korottaa ääntään ja perusteli taitavaan tyyliinsä argumenttinsa uutisen mahdottomuudesta ja eräiden ihmisten kyltymättömästä julkisuudenhimosta. Juuri jokin aika sitten lehdessä oli ollut jonkun nollajulkkiksen tyttöystävän haastattelu otsikolla "salarakas kertoo". Ketä kiinnostaa nollajulkkis ja mikä tekee jostakusta "salarakkaan"? Asia oli haastattelussa painottunut kuviin, mikä kenties selitti miespuolisten lukijoiden kiinnostuksen aiheeseen, mutta maailmanparannukseen ei artikkelista todellakaan olisi. Vierustoveri ei vieläkään ilmaissut omaa kantaansa, katseli vain tylsistyneenä bussin ikkunasta ulos. Professori päätti lisätä hoyryä ja siirtyi julkkiksista arvostelemaan poliitikkoja. Kuinka jotkut voivat tehdä elämäntyönsä edustamalla ja puhumalla. Kyllä oikea tieteentekeminen, kuten professorin omalla laitoksella suorittama kielen possessiivisuffiksin näivettymisen aiheuttamien ymmärrysaikeuksien kulurakenteen kartoitus yhteiskunnassa oli rehellisempää toimeentuloa. Ja tärkeää.
Viidentoista minuutin ajon ja professorin tauottoman puheen jälkeen vierustoveri poistui bussista. Professorin katse seurasi miestä hetken tämän nostaessa kännykän korvalleen oudon helpottuneen ja samalla kiihtyneen oloisena. Varmaankin jotkut muutkin bussin matkustajat olivat jo kuulleet professorin puhetta ja aihe kiinnosti varmasti heitäkin, joten professori päätti nousta paikaltaan käytävälle seisomaan, josta saisi paremman otteen yleisöstä. Vaikkei bussin käytävä mikään puhujapönttö ollutkaan näkisi siitä ainakin yleisn reaktiot paremmin kuin selin heihin istumalla. Suuripa oli professori Kutvosen hämmästys, kun koko bussin peräosa oli aivan tyhjä. Ei matkustajan matkustajaa missään. Jopa muutama penkkirivi professorin paikan etupuolelta oli tyhjentynyt. Etupenkeissä sentään vielä istui yleisöä, ja kuljettajaa varmasti kiinnostaisi oikea tiede ja se kuinka perfektin partisiippi oli kehittynyt vuosien saatossa ja liittyi viikinkien ryöstöretkiin Turun seudulla. Siitä ei ollut vielä lehdessä mitään ollutkaan, vaikka professori oli jo kirjoittannut kuusi kirjaa aiheesta pöytälaatikkoonsa.
Yhtäkkiä kuljettaja pysäytti bussin, vaikkei pysäkkiä ollut lähimaillakaan, avasi eutoven ja kehotti matkustajia siirtymään juosten ulos. Kun matkustajat olivat pihalla, kuljettaja seurasi perässä. Professori oli yksin bussissa. Mitä tämä nyt oikein oli? Ja keitä olivat nämä poliiseiksi naamioituneet siniasuiset miehet, joita tulvi etuovesta sisään patukat ojossa? Miksi he tulivat juuri häntä kohti? Hänhän oli vain jutellut ihmisten kanssa, eihän hän ollut ketään aseella uhannut. Mutta mistä 9-millinen pistooli oli ilmestynyt hänen käteensä?

Otsikko aamun lehdessä "Supattaja vihdoinkin raudoissa". Aseistautunut ja ilmeisen vaarallinen mieshenkilö piti bussilastillista panttivankina toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Mies oli poliisin vanha tuttu, joka oli paennut vankimielisairaalasta tekeytymällä yhdeksi vierailulla olleista yliopiston tutkijoista. Kielentutkijoiden mielenkiinto oli kohdistunut tähän "Supattaja"-lempinimen saaneeseen mieshenkilöön sen jälkeen kun kolme tämän sellikavereista oli tehnyt itsemurhan mystisissä olosuhteissa. Mies sai lempinimensä siitä, ettei hänen puheestaan saanut mitään selvää, hän puhui niin hiljaisella äänellä. Kun tutkijat olivat nauhoittaneet miehen puhetta ja voimistaneet sitä riittävästi saadakseen siitä selvää oli käynyt ilmi, että mies puhui jotain tuntematonta kieltä. Myöhemmin selvisi, ettei kyseessä suinkaan ollut mikään tunnettu kieli, vaan todellakin tuntematon kieli, jota ei miehen lisäksi tuntunut kukaan hallitsevan. Mielentasapainoltaan järkkynyt mies kiehtoi sensaatiojournalisteja, jotka kirjoittelivat Supattajasta juttuja aina silloin tällöin. Oli odotettavissa, että Supattaja saisi tällä kertaa elinikäisen passituksen erityistarkkailuun vankimielisairaalan vähemmän pehmustetulle osastolle. Siellä saisi supattaa mielin määrin. Supattaja oli saatu kiinni neuvokkaan bussimatkustajan avulla, joka oli bussista poistuttuaan soittanut poliisille ja ilmoittanut millä linjalla oli ja mihin menossa. Vähän ennen yliopiston pysäkkiä poliisi oli tehnyt onnistuneen äkkirynnäkön kuskin avustuksella.

---

Oli sen verran mainio tuo historiallinen kirjoitus Lapuan liikkeestä, että ensi kerralla aiheeksi voisit ottaa aiheeksi tieteellisen "alkuluvut, -eläimet ja -lima". Tulee mieleen eräskin seuraleikki, jossa piti näytellä vastajoukkueen antama aihe ja saada oma joukkue arvaamaan se. Vaikeimmat käsitteet olivat "paratiisi", "häkä". Itse selvisin jopa "Mowglista". Tuo otsikko kuulostaa todella hankalalta. Haluatko luovuttaa?