Humala

Kruunukorkkihan sihahti kohottaen huonoa hetkeäni. Huomasin huikan helpottavan. Humala haihdutti huolet. Unholaan hävisivät vähitellen tehtävätkin. Vähä vähältä hyvät hetket harvenivat.
Huomaamatta humautin hyvinäkin hetkinä viskihuikan.
Huolimatta rahoista, häpeästä, lahjoista, sukulaisuussuhteista, hassailin. Aikaahan siihen hukkui.
Hannele heitti pihalle. "Huuma haihtui." hän huikkasi, "Lähepä kälppimähän!"
Hyvästit. Haikeaa.
Hippasen hiprakassa hommat hoituivat huonosti. Olinhan koheltanut hivenen lähes, noh sanomattahan häpeä häipyy.
Hakeuduin hoitoon. Muutenhan heittäisi kohta vaihteeksi humalaksi.
Kuukaudethan hidastelivat tehokkaasti. Todellisuushan hidastuu humalatta silminnähden. Selvemmältähän tuoksahdin, niinhän halusinkin. Katsahtelin kanssakoheltajiani. Halusin rehellisesti tehdä hyväkseen.
Helpottaa huomattavasti, kunhan rohkenen hjelppiä humalan huumaan karahtaneita.

---

Tulikohan kohellettua? Selvisinköhän vähän vähällä? Hankala homma vaihteeksi.
Itse asiassa oli vaikeampi keksiä sanoja, jotka sisältävät h-kirjaimen mutteivät ala sillä. Outoa.
Alkuperäinen kahden viikon rytmi on kiihtynyt lähes päivittäiseksi. Mistähän se kertoo? Alkuinnostuksesta vai todellisesta halusta kirjoittaa höpö-höpöä? Väliäkö sillä, taotaan nyt kun ohimot kuumottavat.
Seuraava hämmentävä otsikko on "Tammerkoski tajunnanvirtana".