Tammerkoski

Hyppään tällä pysäkillä pois ja kävelen loppumatkan. Pikkasen viilee. Ei ois pitänyt. Marraskuu – aivan järkyttävän kylmä. Näsijärvi on tosi musta. Särkänniemi on melko kolkko. Jossen viittisi kävellä, niin tästä pääsisi hyvin Tammeria pitkin Koskikeskukseen, jokeen vaan ja happea pidättelemään. Tammerkoski vähän pelottaa. Ehkä sähkölaitoksen kohdalla voisi tehdä kipeää, tai sitten vaan hylkeenä yli – oink oink. Kuulosti vähän sialta. Kerkeisiköhän Rosson terassilla vetää yhden nopean. Huutaisi jo hyvissä ajoin tarjoilijalle, että napsua reunapöytään, pieni kurotus ja nestemäiset villasukat jalkaan. Ne saattaa kyllä vähän virttyä koskessa. Koskessa on romua. Mitä jos vaatteet tarttuu kiinni johonkin Hetekaan. Siellä oli joskus jääkaappikin. Olikohan se täynnä? Olutta ja HK:n sinistä. Onkohan se HK oikeasti Hells Kitchen – niin kuin se tv sarja vai niin kuin oikeasti. Mitähän se sininen siinä tapauksessa on – siniverisiä. Vuosisatojen varrella Herra Saatana tai Itte Perkele on keräillyt kaikki siniveriset myllyyn ja ei muuta kuin muovisuoleen koko porukka. Aivan järkyttävän kylmä. Ja mustaa. Siellä on varmaan fillareitakin. Varmaan kuntoiluvälineitä. Jotain on ruvennut varmaan muija vituttaa perjantai lenkillä ja fillari koskeen ja kaljalle. Tai sitten kuntopyörä. Vituttaa se ainainen hihnan natina, kun katsoo urheiluruutua. Saamari – Virtanen lainas fillaria kaksi vuotta sitten, eikä palauttanut – ainakaan vielä. On se varmaan sitä enemmän tarvinnut kuin minä. Se on varmaan Paapan pyörätelineessä. Virtanen nimittäin. Miten voikin olla näin kylmä. Mitä jos siellä on kalamies yrittämässä jotain kalaa. Surkeeta. Koukku tarrais poskeen tai jonnekin. Joku rimpula ABU mies. Siis ei Practical English Abu , vaan Abu Ambassadeur kelamies. Koukku tarttuisi ottanahkaan ja Abu mies leijana perässä. Molskis - olis silläkin pirun kylmä. Vähän kirjoittaisi ERÄ- Lehteen ja kertoisi huonoilla hampaillaan varustettua suutaan aukoen, kuinka Tampereen tappajahauki veti niin, että kämmennahkoihin tuli kolmen desin vesikellot. On se hieno kansikuva Hymyssä, kun Arto Vehviläinen, 48, on tumput kääreissä kuin ADHD pojalla teini-iässä. Hullun kylmä. Pikkukakkosen puistossa puistotätit ihmettelee mukuloitten kanssa, että onko delfinaariosta karannut Leevi, kun vedän sähkölaitoksen kohdalla hylkeenä. Taas on Greenpeace paikalla ja syytetään markkinavoimia monikansallisten imperialististen voimien lietsomisen yllyttämisestä kaikkia viattomia luontokappaleita kohtaan ja tonnikalat kärsii, kun hylkeet ja delfiinit ja pullonokat saa porskutella missä vaan. Tonnikalat saa tosiaan kyytiä, kun Hervannan pullonokat eli teekkarit vetää päivittäistä annosta makaryynejä ja tunaa. Kerrankin on vihreä rauha oikeassa. Miten täältä pääsisi ylös. Pikkasen on jyrkät reunat. Ja on aivan sairaan kylmä. Varmaan -2 ja vettä sataa ja tuulee. Menee luihin ja ytimiin. Yrität siinä raapia kivivallia sormet koppurassa. Ei tapahdu muuta kuin, että kynnet irtoo. Ei tee edes kipeetä. Kun ei tunne mitään. Vasta sitten kun alkaa sulaa sairaalassa ja taas on kuin se ADHD teinipoika. Mitenkähän vessassa käynti sairaalassa? Hirveet tumput. Ei saa edes housuja kinttuihin. Ei se hoitaja kuitenkaan ehdi, kun kaverit on tuoneet metrilakua ja laksatiivi lyö pintaan. Pitääkö sillä tumpulla painaa persposkien väliin. Hirvee sotku. Metrilaku on siitä hyvä, ettei muuta kuin muutama nyöri päistä solmuun ja toinen pää potilaan suuhun. Ei siinä käsiä tarviikaan. Aivan älyttömän kylmä. TAKOn tehtaan kohdalla joku vanha juoppo konemestari kuitenkin huomaisi minut ja huutaisi:" Mies yli laidan". Se on ollut merillä jonkin aikaa nuoruudessaan. Kännissä suurimman osan aikaa. Ei se edes tiedä, että se jää jo eläkkeelle ensi vuonna. Se luulee, et se on jotain 50 ja silleen. Se hyppää perään. Ja jäätyy siihen paikkaan. Pumppu pettää. Ei jääkään ensi vuonna eläkkeelle. Ne muut oli väärässä. Jos olemassa kylmempää kuin nyt, niin en usko. Cafe Fallsiin voisi huikata terassille että:" Iso kuuma muki"." Ja vahva". Höyryävän kuuma villapaita kitusiin. Yskittää. Vahvaa. Lämmittää kai. En tunne mitään. Joku näykkii korvan lehteä. Varmaan ankerias tai jokin särki. Alkaa lämmittää.

--Ootsä kauan jo istunut täällä, kysyy Mirkku ja näykki korvaa.

--Bändi alkaa soittaa kohta. Mennään alakertaan, se jatkoi ja rutisti

--Säät oot ihan jäässä. Kävelitsä hullu?

---

Jos ei ihan tajunnanvirtaa, niin outo ainakin. Tää oli kieltämättä vaikein tehtävä. Saisikohan Ihka kerrottua laulun sanoin Järjen Voitosta. Saahan se, tietäähän sen. Nyt voit virittää hieman pidemmän ajan instrumenttiasi - sitä harmaata massaa, joka päässäsi soi.