Se tavallinen tarina

Kohtaus on keskeltä näytelmää. Jotain on pielessä ja pahasti. Mitä on kohtauksen tarkoitus? Mistä on tähän tultu ja mihin olemme menossa?

---

No, alkaako muistua mitään? Eikö vieläkään?

mpfhmm

Ei taida olla mitään käsitystä missä tai kuka sitä oikein ollaan?

khöh khöh

Ajattelepa asiaa vaikka näin: Sinulla ei ole mitään syytä uskoa selviäväsi täältä hengissä. Nyt tuntemasi kipu todistaa, että olet vielä hengissä, mutta se katoaa pian. Kivulla on tapana kadota, kun se pienenee tai kasvaa liian isoksi. Elimistö sulkee kivun pois. Tämä ei varmasti paranna muistia, mutta laittaa yrittämään kovemmin. Eli mitä oikein tapahtui eilen?

hmpf … khäh khöh … ttä. Vettä.

Vai vettä? No tässähän sitä. Olisit heti sanonut.

Khöf khöhöhhhöh Kiitos.

Nyt kun äänet on avattu, niin me pojat alamme laulamaan. Tai siis sinä alat. Sing, pliis.

Mutta kun en khöf khöf … osaa.

No, ei tämä mikään Sibelius-laulukilpailu olekaan. Kerrot vain mitä eilen tapahtui, niin Irmaa ei tarvitse tuoda tänne laulutunneille.

Irma?

Niin vai mikä Mirja se nyt oli. Se sinun eukkosi.

Maarit? Ei se laula. Se on kuollut.

Kuollut? Hm. Mutta entäs se punapää, jota pyörittelit siellä yökerhon lavalla?

Se on joku venakko. Raharasia.

No ilmankos se ei tiennyt mitään. Työtapaturma.

Ette kai te sille mitään?

Kuten sanoin kipu tulee ja kipu menee. Taitaa Tatjaanalla olla enemmän edessä sitä ensimmäistä ennen sitä jälkimmäistä. No se oli vähän väärillä vesillä kalastelemassa. Sitä sattuu. No niin, homman nimi on seuraava. Minä Hesekiel Trumpetti olen sinun syyttäjäsi, tuomarisi, valamiehistösi ja pyövelisi. Mikäli laulun taso tai tarinan juoni ei tästä eteenpäin ole sävähdyttävä ja mielenkiintoinen olen lähinnä sitä viimeistä, noin niin kuin kirvesmies.

Mutta kun enhän minä mit… aargh aaa perkkele. Aaaargh aaa … lopeta, lopeta. Jumalauta lopeta. Nyyhhhyyyhhyyh…. uuaaaaa.

Lopeta pillittäminen. Ei mies kuole vaikka korvanlehti puuttuu. Pannaan siihen Hansaplastia kun ollaan saatu hommat hoidetuksi. Tiedä vaikka saisit ehdonalaisen kuolemantuomion sijaan. Tässä kuule on tarinan kertojalla tulospalkkiot kohdallaan. Parempi tarina, lievempi tuomio. Eli kauniisti pyydan ma: saatana suu auki ja tarinaa tulemaan! Kohta et tarvii edes aurinkolaseja.

Ei silmiä, älä satuta silmiä..

Hehhee, enhän mä silmiä. Ajattelin lähinnä ton toisenkin korvanlehden poistamista, ei näet pysy reipanit päässä, kun ei oo sangoille paikkoja… nyt jos ei ala tarinaa tulemaan, niin alkaa tuomio kovenee. Mitä teit eilen iltapäivällä?

En muista… en muista

Auttaisikohan akuuttiin muistikatkokseen tällainen 9mm päänsärkylääke. Ei ihan suppo, mutta ilkeennäkönen on tämänkin annosteluaukko. Missä on miun rahat?

Ne on, en tiedä.

Voi vittu. Äijällä on aika heikon oloiset mahkut selvitä mihinkään suuntaan ja nyt muistin lisäksi petti vielä tietopuolikin. Sou mii tö mani. Se oli kokolailla puolimiljoonaa nykyrahaa ennen korkoja ja jos laitetaan alan markkinakorot ja markinaalit päälle, se on kokolailla miljoona. Se ei voi livahtaa sitymarketin pajatsoon tai tatjaanan eläkerahastoon. Miten sä mies oot hummannut puolimiljoonaa kahdessa viikossa?

Se vaan lipsahti… vähän kaikkeen. Mun piti kyllä maksaa…

No niin nyt sä oot juonessa kiinni. Nyt kuulostaa hyvältä. Toi piti on vaan väärä aikamuoto. Sun pitää maksaa. Piste. Eli ennen kuin seuraava uloke poistetaan kenttäkirurgialla, missä rahat?

Kasinolla, baareissa, Venäjällä, ravintoloissa, Tallinnassa…

Ja tästä mun pitäisi päätellä jotain. Eikö sulla vitun Tossavainen ole mun rahoja?

E-ei. Aaaaarrr… aaahhhaaaaaaa… lopeta lopeta lopeta…sattuu

No niin pitääkin. Nyt ei tarvi aurinkoisella säällä pitää kun lippistä. Mitenkäs me voitaisiin tehdä molempia osapuolia tyydyttävä maksuohjelma Tossavaiselle kertyneestä pääomavelasta? Paljonko ajattelet pystyväsi lyhentämään velkaa päivässä, sanotaan nyt vaikka seuraavan kuukauden ajan? Se on siis se velan takaisinmaksuaika.

Vitosen päivässä, korkeintaan kympin.

Korkeintaan kymppi? Sehän ei tee kun muutama satatuhatta. Mistä loput seittemän sataa?

Mulla on yks diili venäläisten kanssa… mut se on aika riski.

Aika riski? Eiks tää oo aika riski jo nyt. Sää oot nimittäin kuollut mies käytännössä jo nyt.

Mä lupaan sulle rahat kahdessa kuukaudessa. Ja korot päälle. Onko vielä luottoo?

Sä oot Tossavainen melkonen venkula. Mut mä oon pahassa välissä. Ne oli vähän niin kuin mun eläkerahat. Mä tarviin ne pian.

Saat takuuksi sen teollisuusalueen kiinteistön. Jos ei raha ole sulla kahden kuukauden päästä, saat sen. Sen arvo on yli 1,2.

Okei. Ja jos ei tule, niin…

…se tavallinen tarina.

…

Eli tämän tarinan voisi sijoittaa pienen paikallispankin neuvotteluhuoneeseen tai sitten vaikka johonkin pimeään ja kosteaan kellariin, jossa ei ole kuin yksi hämärä hehkulamppu, puinen tuoli ja kaksi miestä. Jokainen voi päätellä itse. Miten tarina etenee tai miten tänne on tultu, jäänee toistaiseksi arvoitukseksi. Toisaalta voisin mielelläni lukea seuraavaksi kansansadun. Ehkä jotain Kalevala-tyyppistä tai ehkä Grimmin satujen oloista. Ihka, saat uuden tarinan kerrottavaksesi aiheesta: Lentävä Lautanen.

TV-sarja

Seuraavassa lyhyt kuvaus 10-osaisesta TV-sarjasta. Tämä on siis todellakin vasta idea, jota voisi jatkokehitellä tuolla wikissämme. Koitan tehdä pohjatyön sitäkin varten.

---

Joka jaksossa käsitellään päähenkilöä kahtena eri aikakautena. Esimerkiksi voidaan seurata päähenkilöä nykyisyydessä ja näyttää jotenkin lisäarvoa tuova tarina hänen lapsuudestaan. Tällöin lapsuuden tarinan merkitys nykyisyydelle paljastuu.
Itse asiassa ajan käytössä voidaan mennä vielä pidemmällekin. Voidaan tarkastella ihmisyksilön geneettistä kehitystä kertomalla ensin isästä ja sitten pojasta aikuisena. Mikään ei estä tarinoita poikkeamasta jopa vuosilla tai vuosisadoilla toisistaan, jolloin mukaan saadaan vaihtelua ja kenties jopa laajempia teemoja.

Sukulaisuussuhteita osoitetaan käyttämällä jaksosta toiseen samoja näyttelijöitä samoilla tai samantapaisilla nimillä. Päähenkilöä esittää yleensä sama hlö, eli on kahdessa roolissa joka jaksossa.

Vaatetuksella ja lavastuksella on suuri merkitys aikakauden osoittamisessa. Tehokeinona käytetään "stereotyyppisiä" aikakauden kuvauksia. 1700-luku eroaa selvästi 1970-luvusta, jonka erottaa helposti 1960-luvun hippeydestä tai itäaatteista.

Ensimmäisen kauden tarina huipentuu murhaan, jonka tekee yllättäen psykopaatiksi paljastuva päähenkilö. Koko kauden päähenkilön edesottamuksia seurannut katsoja yllättyy täysin viimeisen jakson paljastuksesta, vaikka vinkkejä päähenkilön omatunnottomuudesta on annettu pitkin kautta. Omatunnoton kaveri on tähän mennessä ollut mitä miellyttävin, suorastaan charmikas, tuttavuus. Tosin hänen esi-isillään on ollut aina joku muu kanava väkivaltaisuutensa purkamiseen, sota tai muu kahakka. Jopa isänsä oli Vietnamissa.

Psykologiselta kannalta sarja on tukevalla pohjalla sikäli, että on tiettyjä todisteita siitä, että psykopaattisuus periytyy. Psykopaatti ei tapa välttämättä huvikseen vaan koska haluaa jotain eikä tunne empatiaa tai syyllisyyttä (se voidaan katsoa synnynnäiseksi ja perinnölliseksi aivovaurioksi). Empatian ja syyllisyyden puute voidaan osoittaa aikaisemmissa jaksoissa pienin elein.

Kymmenosainen sarja jakautuu alun esittelyjaksoihin (kolmessa ensimmäisessä tuodaan estradille uusia henkilöhahmoja) ja huipentuu kymmenennen jakson murhapaljastukseen. En tiedä vielä kaikkea, ja pistän tarkemmat jaksokohtaiset kuvaukset wikiin. Pääjuonen kuljetuksen lisäksi täytyy kehitellä naapurustossa tapahtuvia sivujuonia. Huomaakohan tästä, että olen katsellut viime aikoina Täydellisiä Naisia liiankin tiheästi?

Sydvesti - Villen syntymä

Oli synkkä ja myrskyinen yö.

Näinhän sen tarinan kuuluisi alkaa, mutta eipä vainenkaan. Se, että tarinan pitäisi kertoa Sydvesti-Villen syntymästä, ei ole ehkä reilua tai edes järkevää, ellen ensin kerro hieman Sydvesti-Villen elämästä ja ennen kaikkea kuolemasta. Olisihan se kerta kaikkiaan yksinkertainen tapahtuma kuvattavaksi, tuo pelkkä syntymä, mikäli emme kysy asiaa Villen äidiltä.
Sydvesti – Villen kuolema on hieman monivaiheisempi ja epäselvempi kuin syntymä, sillä sitä ei ole virallisesti tapahtunut. Siis Ville ei ole kuollut, mutta ilmassa leijuu vahva epäily siitä, että näin on käynyt tai ei muutakaan syytä ole sille, ettei kuvioissa ole viime aikoina ollut Ville. Palataan tähänkin tarkemmin, kun olen hieman kertonut Villestä tai siitä kuka Ville oli tai on.
Sydvesti – Ville oli luonnollisesti syntymänsä ja ristiäistensä jälkeen vain Ville. Se taitaakin olla ainoa nimi, Kallen ohella, jota ei väännellä omituisiin muotoihin, kun lempinimeä annetaan ja ansaitaan. Lisänimellä tämä on onnistunut monessa tapauksessa, Lätsä – Pekka tunnetuimpana nimityksen edustajana. Mistä Ville sai sitten lisänimensä? Sydvesti on sadehatun tunnetumpi nimitys. Ja varsinkin rannikkoalueilla tunnettu tukanpeitin, jossa on takana räystäs, minkä tarkoituksena on estää kylmän sadeveden virtaaminen päähineen käyttäjän niskasta sisään. Tämä antaakin jo hieman osviittaa siihen, että Ville oli kotoisin rannikolta. Itse asiassa Ville oli majakanvartijan poika. Ville oli kokolailla huomaamaton ja tunnollinen poika, joka kasvoi karulla kalliosaarella isänsä kanssa kahden. Tuolla sateisella saaren riekaleella oli harvoin kuivaa, kaunista ja lämmintä, vaikka mantereella olisi keli ollutkin parempi. Ilmeisesti tästä syystä Villekin käytti lähes aina sydvestiä ja niin nimi tarttui poikaan ja myöhemmin mieheen, ilman sen suurempaa dramatiikkaa.
Se, että Ville kävi koulunsa hyvin, tuotti hänen vanhalle isälleen suurta mielihyvää. Villen isä oli Villen syntyessä jo yli 60–vuotias ja Ville auttoikin isäänsä monissa tehtävissä aina tämän kuolemaan saakka. Majakasta tuli tarpeeton pian vanhan majakanvartijan kuoleman jälkeen ja Ville sai perinnöillään ostettua saaren itselleen ja säilytti sen etäisenä tukikohtanaan siitä lähtien.
Ville sai koulun jälkeen helposti opiskelupaikan niin lääketieteelliseen tiedekuntaan kuin teknilliseenkin ja aloitti opinnot molemmilla saroilla. Menestys oli jopa yliopistolla hämmentävää. Ville saavutti opintotavoitteet leikitellen ja valmistuikin lääkäriksi ja insinööriksi nopeasti. Vapaa-ajan Ville käytti majakkasaarellaan tutkien sen monisatavuotista historiaa ja salaisuuksia.
Eräänä kesäisenä, valoisana yönä tapahtui jotain, mikä muutti asioiden suhteet täysin. Ville löysin vanhan majakanvartijan papereiden joukosta sattumalta paperin, josta Villelle heräsi epäilys oikeista vanhemmistaan. Asia alkoi askarruttaa Villeä ja hän alkoi tutkia intensiivisesti kaikkea, mitä majakanvartijan jäämistöstä löytyi.
Varsin pian kävi ilmi, että Ville ei ollut majakanvartijan poika.

Tämän jälkeen voidaan siirtyä kuolemaan.

Ville hankki elämänsä aikana valtavasti arvostusta, vaurautta, vihamiehiä ja ongelmia. Se mitä hän teki aiheutti yleensä positiivisia ja negatiivisia reaktioita. Ulospäin Ville oli menestynyt, älykäs, kansainvälinen ja kaikin puolin positiivinen ilmestys ja erittäin vetovoimainen henkilö. Toisaalta liike-elämä ja sosiaalinen ympäristö olivat Villestä itsestään näyttelemistä ja leikkiä ja teennäistä peliä. Tätä tunnetyhjiötä Ville pääsi täyttämään harrastuksillaan ja salatuilla toimillaan rikollisuuden maailmassa.
Tutkittuaan saarta opiskeluaikoinaan, Ville löysi syyn sille, miksi hänelle jäänyt huomattava omaisuus oli niin suuri ja miksi hänen saarellaan oli runsaasti merkitsemättömiä hautakumpuja. Saari oli etäisen sijaintinsa ja vaikeakulkuisten rantojensa vuoksi erittäin rauhallinen ja koskematon paikka. Se oli ollut sitä jo ensimmäisistä merenkulkijoista lähtien sitä. Saarta oli käytetty sairaiden karkottamiseen, rikollisten rankaisemiseen, salakuljettajien piilottamiseen, tavaran kätkemiseen ja jopa ihmisten kadottamiseen. Saarelta löytyneet kultaharkot, rahat ja jalokivet kertoivat siitä kuinka pitkäaikaista toiminta oli ollut. Osan Ville oli luovuttanut museoille ja osan hän oli kylmän rauhallisesti muuttanut omaisuudeksi, joka kasvoi ja kasvoi päivittäin.
Koska Villellä oli hyvin humaani yritys paremmalla puolellaan auttamassa hätää kärsiviä, oli hänellä myös pimeämmällä puolellaan äärettömän tuottava yritys ja liiketoimi sellaisissa tehtävissä, joita kukaan muu ei tekisi. Ville poisti asioita, ihmisiä, tavaroita, omaisuuksia, rikollisia, jengejä, osuuksia markkinoilta – ketä ja mitä tahansa, mistä tahansa.
Tämä liiketoiminta oli hyvin tuottavaa ja koskaan asiakas ei jättänyt sovittua maksua maksamatta. Tästä olisi saattanut seurata se, että olisi voinut joutua poistetuksi. Liiketoiminta oli tunnettua rikollisten, terroristien, valtioiden, heimojen, äärijärjestöjen, oligarkien, diktaattoreiden ja yleensä kaikkien niiden piirissä, joilla oli rahaa. Ville oli itse asiassa kauhun tasapaino, salainen ase, jolla voitiin kiristää toteuttamatta itse liiketointa. Tästä palvelusta tulikin Villen kannattavin liiketoiminta – kauhu.
Koska kaikki, joilla oli riittävästi rahaa käyttääkseen Villen palveluita, eivät tienneet ketä kohden niitä käyttää, loi Ville ns. VIP-listan, jolle pääsi maksamalla huomattavan avustuksen ja sai takuun, ettei joutunut ihan heti poistettujen listalle. Tällä pidettiin yllä kauhun tasapainoa ja tietoa siitä, että jos tilanne niin vaatii, jokainen voi joutua poistetuksi.
Tilanne kävi tietysti muutamien vuosien kuluessa tukalaksi, koska alkoi tapahtua lipsumisia joissakin rikollispiireissä ja yhä enemmän asiakkaita luopui palvelusta. Tämän vuoksi Ville katosi, mutta kukaan ei voi sanoa, että hän kuoli.
On arvailtu, että Ville hoiti oman poistamisensa siten, ettei häntä enää ole, ettei kukaan voisi kostaa hänelle. Toisaalta tilanne on vielä tukalampi, koska poistojen tiedetään jatkuneen, Villen poistumisen jälkeenkin. Tilanne on siis vaarallisempi, koska kukaan ei voi enää tilata poistoja, mutta niitä tapahtuu, ellei jäsenmaksuja tule. Villestä tuli vielä suurempi pelote siis ja uhka maailmalle. Siis Villen toivottiin kuolleen – pelonsekaisin tuntein.

Nyt siis on vuoro syntymän.

Koska aikaisemmin kävikin ilmi, ettei majakanvartija ollutkaan Villen isä, niin kuka se oli? Ja vielä tärkeämpää oli se, kuka oli äiti? Ja missä oli äiti?

Siis oli synkkä ja myrskyinen yö – todellakin. Vanha majakanvartija näki pienen puisen purjeveneen ajelehtivan majakan valokiilassa kohden rantatyrskyjä. Onneksi tuo vanha meren karaisema mies oli juuri oikealla hetkellä ollut kiristämässä veneensä köysiä, kun hän huomasi repaleisin purjein varustetun, aalloilla heittelehtivän aluksen lähestyvän rantaa. Veneen iskeytymistä kallioihin ei enää voinut, estää, mutta mahdollisten matkustajien pelastamiseen oli mahdollisuus.
Valtaisan rysähdyksen jälkeen laivan kappaleet katosivat kuohuihin ja merenpintaan pulpahteli muutamia tynnyreitä ja puunkappaleita. Hetken kuluttua pintaan nousi kaksi päätä. Miehen ja naisen. Majakanvartija heitti pelastusrenkaan köyden kanssa mereen ja kiskoi ylös naisen, jonka toinen haaksirikkoutuneista oli auttanut pelastusrenkaan sisälle. Nostettuaan naisen laiturille, merikarhu huomasi naisen olevan raskaana ja tajuttomana. Käännyttyään kohden merta heittääkseen pelastusrenkaan uudelleen, ei tyrskyissä enää näkynyt ketään.
Majakanvartija kantoi naisen majakan lämpöön ja riisui märät ja kylmät vaatteet tajuttoman yltä. Tällöin hän huomasi, että synnytys oli käynnistynyt ja ainoa, joka voisi tilanteessa tehdä mitään, oli hän itse.
Synnytys tapahtui lähes itsestään ja lapsi – poika – syntyi elävänä ja vailla ulkoisia vaurioita. Pojan äiti kuoli muutaman päivän kuluttua tulematta tajuihinsa. Mantereelta pari päivää aikaisemmin hälytetty apu ei ehtinyt ajoissa kovan merenkäynnin vuoksi, joten saaren väkiluku kasvoi vain kahteen.
Myrskyn jälkeen majakanvartija huomasi yhden vanhan veneen kadonneen ja oletti sen huuhtoutuneen mereen kovan aallokon ja tuulen vuoksi. Pojan äidistä majakanvartija tiesi enää vain hautakummun sijainnin. Isästä ei edes sitä. Sen päivän hän kyllä muistaisi aina – päivän, jolloin Sydvesti – Ville syntyi.

---

Tämä oli vastaus aiheeseesi, jonka annoit. Tulihan siinä muutakin kuin syntymä. No jos ehdit ja viitsit, voisit kirjoittaa seuraavaksi synopsiksen edellisen tarinasi (Ruoska) pohjalta kuvattavalle 10-osaiselle TV-spektaakkelille, jota tullaan myymään tunnettujen näyttelijöiden tähdittämänä ympäri maailmaa. Toivottavasti vielä toisenkin tuotantokauden verran. Nimen voit valita itse.