Oli synkkä ja myrskyinen yö.
Näinhän sen tarinan kuuluisi alkaa, mutta eipä vainenkaan. Se, että tarinan pitäisi kertoa Sydvesti-Villen syntymästä, ei ole ehkä reilua tai edes järkevää, ellen ensin kerro hieman Sydvesti-Villen elämästä ja ennen kaikkea kuolemasta. Olisihan se kerta kaikkiaan yksinkertainen tapahtuma kuvattavaksi, tuo pelkkä syntymä, mikäli emme kysy asiaa Villen äidiltä.
Sydvesti – Villen kuolema on hieman monivaiheisempi ja epäselvempi kuin syntymä, sillä sitä ei ole virallisesti tapahtunut. Siis Ville ei ole kuollut, mutta ilmassa leijuu vahva epäily siitä, että näin on käynyt tai ei muutakaan syytä ole sille, ettei kuvioissa ole viime aikoina ollut Ville. Palataan tähänkin tarkemmin, kun olen hieman kertonut Villestä tai siitä kuka Ville oli tai on.
Sydvesti – Ville oli luonnollisesti syntymänsä ja ristiäistensä jälkeen vain Ville. Se taitaakin olla ainoa nimi, Kallen ohella, jota ei väännellä omituisiin muotoihin, kun lempinimeä annetaan ja ansaitaan. Lisänimellä tämä on onnistunut monessa tapauksessa, Lätsä – Pekka tunnetuimpana nimityksen edustajana. Mistä Ville sai sitten lisänimensä? Sydvesti on sadehatun tunnetumpi nimitys. Ja varsinkin rannikkoalueilla tunnettu tukanpeitin, jossa on takana räystäs, minkä tarkoituksena on estää kylmän sadeveden virtaaminen päähineen käyttäjän niskasta sisään. Tämä antaakin jo hieman osviittaa siihen, että Ville oli kotoisin rannikolta. Itse asiassa Ville oli majakanvartijan poika. Ville oli kokolailla huomaamaton ja tunnollinen poika, joka kasvoi karulla kalliosaarella isänsä kanssa kahden. Tuolla sateisella saaren riekaleella oli harvoin kuivaa, kaunista ja lämmintä, vaikka mantereella olisi keli ollutkin parempi. Ilmeisesti tästä syystä Villekin käytti lähes aina sydvestiä ja niin nimi tarttui poikaan ja myöhemmin mieheen, ilman sen suurempaa dramatiikkaa.
Se, että Ville kävi koulunsa hyvin, tuotti hänen vanhalle isälleen suurta mielihyvää. Villen isä oli Villen syntyessä jo yli 60–vuotias ja Ville auttoikin isäänsä monissa tehtävissä aina tämän kuolemaan saakka. Majakasta tuli tarpeeton pian vanhan majakanvartijan kuoleman jälkeen ja Ville sai perinnöillään ostettua saaren itselleen ja säilytti sen etäisenä tukikohtanaan siitä lähtien.
Ville sai koulun jälkeen helposti opiskelupaikan niin lääketieteelliseen tiedekuntaan kuin teknilliseenkin ja aloitti opinnot molemmilla saroilla. Menestys oli jopa yliopistolla hämmentävää. Ville saavutti opintotavoitteet leikitellen ja valmistuikin lääkäriksi ja insinööriksi nopeasti. Vapaa-ajan Ville käytti majakkasaarellaan tutkien sen monisatavuotista historiaa ja salaisuuksia.
Eräänä kesäisenä, valoisana yönä tapahtui jotain, mikä muutti asioiden suhteet täysin. Ville löysin vanhan majakanvartijan papereiden joukosta sattumalta paperin, josta Villelle heräsi epäilys oikeista vanhemmistaan. Asia alkoi askarruttaa Villeä ja hän alkoi tutkia intensiivisesti kaikkea, mitä majakanvartijan jäämistöstä löytyi.
Varsin pian kävi ilmi, että Ville ei ollut majakanvartijan poika.
Tämän jälkeen voidaan siirtyä kuolemaan.
Ville hankki elämänsä aikana valtavasti arvostusta, vaurautta, vihamiehiä ja ongelmia. Se mitä hän teki aiheutti yleensä positiivisia ja negatiivisia reaktioita. Ulospäin Ville oli menestynyt, älykäs, kansainvälinen ja kaikin puolin positiivinen ilmestys ja erittäin vetovoimainen henkilö. Toisaalta liike-elämä ja sosiaalinen ympäristö olivat Villestä itsestään näyttelemistä ja leikkiä ja teennäistä peliä. Tätä tunnetyhjiötä Ville pääsi täyttämään harrastuksillaan ja salatuilla toimillaan rikollisuuden maailmassa.
Tutkittuaan saarta opiskeluaikoinaan, Ville löysi syyn sille, miksi hänelle jäänyt huomattava omaisuus oli niin suuri ja miksi hänen saarellaan oli runsaasti merkitsemättömiä hautakumpuja. Saari oli etäisen sijaintinsa ja vaikeakulkuisten rantojensa vuoksi erittäin rauhallinen ja koskematon paikka. Se oli ollut sitä jo ensimmäisistä merenkulkijoista lähtien sitä. Saarta oli käytetty sairaiden karkottamiseen, rikollisten rankaisemiseen, salakuljettajien piilottamiseen, tavaran kätkemiseen ja jopa ihmisten kadottamiseen. Saarelta löytyneet kultaharkot, rahat ja jalokivet kertoivat siitä kuinka pitkäaikaista toiminta oli ollut. Osan Ville oli luovuttanut museoille ja osan hän oli kylmän rauhallisesti muuttanut omaisuudeksi, joka kasvoi ja kasvoi päivittäin.
Koska Villellä oli hyvin humaani yritys paremmalla puolellaan auttamassa hätää kärsiviä, oli hänellä myös pimeämmällä puolellaan äärettömän tuottava yritys ja liiketoimi sellaisissa tehtävissä, joita kukaan muu ei tekisi. Ville poisti asioita, ihmisiä, tavaroita, omaisuuksia, rikollisia, jengejä, osuuksia markkinoilta – ketä ja mitä tahansa, mistä tahansa.
Tämä liiketoiminta oli hyvin tuottavaa ja koskaan asiakas ei jättänyt sovittua maksua maksamatta. Tästä olisi saattanut seurata se, että olisi voinut joutua poistetuksi. Liiketoiminta oli tunnettua rikollisten, terroristien, valtioiden, heimojen, äärijärjestöjen, oligarkien, diktaattoreiden ja yleensä kaikkien niiden piirissä, joilla oli rahaa. Ville oli itse asiassa kauhun tasapaino, salainen ase, jolla voitiin kiristää toteuttamatta itse liiketointa. Tästä palvelusta tulikin Villen kannattavin liiketoiminta – kauhu.
Koska kaikki, joilla oli riittävästi rahaa käyttääkseen Villen palveluita, eivät tienneet ketä kohden niitä käyttää, loi Ville ns. VIP-listan, jolle pääsi maksamalla huomattavan avustuksen ja sai takuun, ettei joutunut ihan heti poistettujen listalle. Tällä pidettiin yllä kauhun tasapainoa ja tietoa siitä, että jos tilanne niin vaatii, jokainen voi joutua poistetuksi.
Tilanne kävi tietysti muutamien vuosien kuluessa tukalaksi, koska alkoi tapahtua lipsumisia joissakin rikollispiireissä ja yhä enemmän asiakkaita luopui palvelusta. Tämän vuoksi Ville katosi, mutta kukaan ei voi sanoa, että hän kuoli.
On arvailtu, että Ville hoiti oman poistamisensa siten, ettei häntä enää ole, ettei kukaan voisi kostaa hänelle. Toisaalta tilanne on vielä tukalampi, koska poistojen tiedetään jatkuneen, Villen poistumisen jälkeenkin. Tilanne on siis vaarallisempi, koska kukaan ei voi enää tilata poistoja, mutta niitä tapahtuu, ellei jäsenmaksuja tule. Villestä tuli vielä suurempi pelote siis ja uhka maailmalle. Siis Villen toivottiin kuolleen – pelonsekaisin tuntein.
Nyt siis on vuoro syntymän.
Koska aikaisemmin kävikin ilmi, ettei majakanvartija ollutkaan Villen isä, niin kuka se oli? Ja vielä tärkeämpää oli se, kuka oli äiti? Ja missä oli äiti?
Siis oli synkkä ja myrskyinen yö – todellakin. Vanha majakanvartija näki pienen puisen purjeveneen ajelehtivan majakan valokiilassa kohden rantatyrskyjä. Onneksi tuo vanha meren karaisema mies oli juuri oikealla hetkellä ollut kiristämässä veneensä köysiä, kun hän huomasi repaleisin purjein varustetun, aalloilla heittelehtivän aluksen lähestyvän rantaa. Veneen iskeytymistä kallioihin ei enää voinut, estää, mutta mahdollisten matkustajien pelastamiseen oli mahdollisuus.
Valtaisan rysähdyksen jälkeen laivan kappaleet katosivat kuohuihin ja merenpintaan pulpahteli muutamia tynnyreitä ja puunkappaleita. Hetken kuluttua pintaan nousi kaksi päätä. Miehen ja naisen. Majakanvartija heitti pelastusrenkaan köyden kanssa mereen ja kiskoi ylös naisen, jonka toinen haaksirikkoutuneista oli auttanut pelastusrenkaan sisälle. Nostettuaan naisen laiturille, merikarhu huomasi naisen olevan raskaana ja tajuttomana. Käännyttyään kohden merta heittääkseen pelastusrenkaan uudelleen, ei tyrskyissä enää näkynyt ketään.
Majakanvartija kantoi naisen majakan lämpöön ja riisui märät ja kylmät vaatteet tajuttoman yltä. Tällöin hän huomasi, että synnytys oli käynnistynyt ja ainoa, joka voisi tilanteessa tehdä mitään, oli hän itse.
Synnytys tapahtui lähes itsestään ja lapsi – poika – syntyi elävänä ja vailla ulkoisia vaurioita. Pojan äiti kuoli muutaman päivän kuluttua tulematta tajuihinsa. Mantereelta pari päivää aikaisemmin hälytetty apu ei ehtinyt ajoissa kovan merenkäynnin vuoksi, joten saaren väkiluku kasvoi vain kahteen.
Myrskyn jälkeen majakanvartija huomasi yhden vanhan veneen kadonneen ja oletti sen huuhtoutuneen mereen kovan aallokon ja tuulen vuoksi. Pojan äidistä majakanvartija tiesi enää vain hautakummun sijainnin. Isästä ei edes sitä. Sen päivän hän kyllä muistaisi aina – päivän, jolloin Sydvesti – Ville syntyi.
Näinhän sen tarinan kuuluisi alkaa, mutta eipä vainenkaan. Se, että tarinan pitäisi kertoa Sydvesti-Villen syntymästä, ei ole ehkä reilua tai edes järkevää, ellen ensin kerro hieman Sydvesti-Villen elämästä ja ennen kaikkea kuolemasta. Olisihan se kerta kaikkiaan yksinkertainen tapahtuma kuvattavaksi, tuo pelkkä syntymä, mikäli emme kysy asiaa Villen äidiltä.
Sydvesti – Villen kuolema on hieman monivaiheisempi ja epäselvempi kuin syntymä, sillä sitä ei ole virallisesti tapahtunut. Siis Ville ei ole kuollut, mutta ilmassa leijuu vahva epäily siitä, että näin on käynyt tai ei muutakaan syytä ole sille, ettei kuvioissa ole viime aikoina ollut Ville. Palataan tähänkin tarkemmin, kun olen hieman kertonut Villestä tai siitä kuka Ville oli tai on.
Sydvesti – Ville oli luonnollisesti syntymänsä ja ristiäistensä jälkeen vain Ville. Se taitaakin olla ainoa nimi, Kallen ohella, jota ei väännellä omituisiin muotoihin, kun lempinimeä annetaan ja ansaitaan. Lisänimellä tämä on onnistunut monessa tapauksessa, Lätsä – Pekka tunnetuimpana nimityksen edustajana. Mistä Ville sai sitten lisänimensä? Sydvesti on sadehatun tunnetumpi nimitys. Ja varsinkin rannikkoalueilla tunnettu tukanpeitin, jossa on takana räystäs, minkä tarkoituksena on estää kylmän sadeveden virtaaminen päähineen käyttäjän niskasta sisään. Tämä antaakin jo hieman osviittaa siihen, että Ville oli kotoisin rannikolta. Itse asiassa Ville oli majakanvartijan poika. Ville oli kokolailla huomaamaton ja tunnollinen poika, joka kasvoi karulla kalliosaarella isänsä kanssa kahden. Tuolla sateisella saaren riekaleella oli harvoin kuivaa, kaunista ja lämmintä, vaikka mantereella olisi keli ollutkin parempi. Ilmeisesti tästä syystä Villekin käytti lähes aina sydvestiä ja niin nimi tarttui poikaan ja myöhemmin mieheen, ilman sen suurempaa dramatiikkaa.
Se, että Ville kävi koulunsa hyvin, tuotti hänen vanhalle isälleen suurta mielihyvää. Villen isä oli Villen syntyessä jo yli 60–vuotias ja Ville auttoikin isäänsä monissa tehtävissä aina tämän kuolemaan saakka. Majakasta tuli tarpeeton pian vanhan majakanvartijan kuoleman jälkeen ja Ville sai perinnöillään ostettua saaren itselleen ja säilytti sen etäisenä tukikohtanaan siitä lähtien.
Ville sai koulun jälkeen helposti opiskelupaikan niin lääketieteelliseen tiedekuntaan kuin teknilliseenkin ja aloitti opinnot molemmilla saroilla. Menestys oli jopa yliopistolla hämmentävää. Ville saavutti opintotavoitteet leikitellen ja valmistuikin lääkäriksi ja insinööriksi nopeasti. Vapaa-ajan Ville käytti majakkasaarellaan tutkien sen monisatavuotista historiaa ja salaisuuksia.
Eräänä kesäisenä, valoisana yönä tapahtui jotain, mikä muutti asioiden suhteet täysin. Ville löysin vanhan majakanvartijan papereiden joukosta sattumalta paperin, josta Villelle heräsi epäilys oikeista vanhemmistaan. Asia alkoi askarruttaa Villeä ja hän alkoi tutkia intensiivisesti kaikkea, mitä majakanvartijan jäämistöstä löytyi.
Varsin pian kävi ilmi, että Ville ei ollut majakanvartijan poika.
Tämän jälkeen voidaan siirtyä kuolemaan.
Ville hankki elämänsä aikana valtavasti arvostusta, vaurautta, vihamiehiä ja ongelmia. Se mitä hän teki aiheutti yleensä positiivisia ja negatiivisia reaktioita. Ulospäin Ville oli menestynyt, älykäs, kansainvälinen ja kaikin puolin positiivinen ilmestys ja erittäin vetovoimainen henkilö. Toisaalta liike-elämä ja sosiaalinen ympäristö olivat Villestä itsestään näyttelemistä ja leikkiä ja teennäistä peliä. Tätä tunnetyhjiötä Ville pääsi täyttämään harrastuksillaan ja salatuilla toimillaan rikollisuuden maailmassa.
Tutkittuaan saarta opiskeluaikoinaan, Ville löysi syyn sille, miksi hänelle jäänyt huomattava omaisuus oli niin suuri ja miksi hänen saarellaan oli runsaasti merkitsemättömiä hautakumpuja. Saari oli etäisen sijaintinsa ja vaikeakulkuisten rantojensa vuoksi erittäin rauhallinen ja koskematon paikka. Se oli ollut sitä jo ensimmäisistä merenkulkijoista lähtien sitä. Saarta oli käytetty sairaiden karkottamiseen, rikollisten rankaisemiseen, salakuljettajien piilottamiseen, tavaran kätkemiseen ja jopa ihmisten kadottamiseen. Saarelta löytyneet kultaharkot, rahat ja jalokivet kertoivat siitä kuinka pitkäaikaista toiminta oli ollut. Osan Ville oli luovuttanut museoille ja osan hän oli kylmän rauhallisesti muuttanut omaisuudeksi, joka kasvoi ja kasvoi päivittäin.
Koska Villellä oli hyvin humaani yritys paremmalla puolellaan auttamassa hätää kärsiviä, oli hänellä myös pimeämmällä puolellaan äärettömän tuottava yritys ja liiketoimi sellaisissa tehtävissä, joita kukaan muu ei tekisi. Ville poisti asioita, ihmisiä, tavaroita, omaisuuksia, rikollisia, jengejä, osuuksia markkinoilta – ketä ja mitä tahansa, mistä tahansa.
Tämä liiketoiminta oli hyvin tuottavaa ja koskaan asiakas ei jättänyt sovittua maksua maksamatta. Tästä olisi saattanut seurata se, että olisi voinut joutua poistetuksi. Liiketoiminta oli tunnettua rikollisten, terroristien, valtioiden, heimojen, äärijärjestöjen, oligarkien, diktaattoreiden ja yleensä kaikkien niiden piirissä, joilla oli rahaa. Ville oli itse asiassa kauhun tasapaino, salainen ase, jolla voitiin kiristää toteuttamatta itse liiketointa. Tästä palvelusta tulikin Villen kannattavin liiketoiminta – kauhu.
Koska kaikki, joilla oli riittävästi rahaa käyttääkseen Villen palveluita, eivät tienneet ketä kohden niitä käyttää, loi Ville ns. VIP-listan, jolle pääsi maksamalla huomattavan avustuksen ja sai takuun, ettei joutunut ihan heti poistettujen listalle. Tällä pidettiin yllä kauhun tasapainoa ja tietoa siitä, että jos tilanne niin vaatii, jokainen voi joutua poistetuksi.
Tilanne kävi tietysti muutamien vuosien kuluessa tukalaksi, koska alkoi tapahtua lipsumisia joissakin rikollispiireissä ja yhä enemmän asiakkaita luopui palvelusta. Tämän vuoksi Ville katosi, mutta kukaan ei voi sanoa, että hän kuoli.
On arvailtu, että Ville hoiti oman poistamisensa siten, ettei häntä enää ole, ettei kukaan voisi kostaa hänelle. Toisaalta tilanne on vielä tukalampi, koska poistojen tiedetään jatkuneen, Villen poistumisen jälkeenkin. Tilanne on siis vaarallisempi, koska kukaan ei voi enää tilata poistoja, mutta niitä tapahtuu, ellei jäsenmaksuja tule. Villestä tuli vielä suurempi pelote siis ja uhka maailmalle. Siis Villen toivottiin kuolleen – pelonsekaisin tuntein.
Nyt siis on vuoro syntymän.
Koska aikaisemmin kävikin ilmi, ettei majakanvartija ollutkaan Villen isä, niin kuka se oli? Ja vielä tärkeämpää oli se, kuka oli äiti? Ja missä oli äiti?
Siis oli synkkä ja myrskyinen yö – todellakin. Vanha majakanvartija näki pienen puisen purjeveneen ajelehtivan majakan valokiilassa kohden rantatyrskyjä. Onneksi tuo vanha meren karaisema mies oli juuri oikealla hetkellä ollut kiristämässä veneensä köysiä, kun hän huomasi repaleisin purjein varustetun, aalloilla heittelehtivän aluksen lähestyvän rantaa. Veneen iskeytymistä kallioihin ei enää voinut, estää, mutta mahdollisten matkustajien pelastamiseen oli mahdollisuus.
Valtaisan rysähdyksen jälkeen laivan kappaleet katosivat kuohuihin ja merenpintaan pulpahteli muutamia tynnyreitä ja puunkappaleita. Hetken kuluttua pintaan nousi kaksi päätä. Miehen ja naisen. Majakanvartija heitti pelastusrenkaan köyden kanssa mereen ja kiskoi ylös naisen, jonka toinen haaksirikkoutuneista oli auttanut pelastusrenkaan sisälle. Nostettuaan naisen laiturille, merikarhu huomasi naisen olevan raskaana ja tajuttomana. Käännyttyään kohden merta heittääkseen pelastusrenkaan uudelleen, ei tyrskyissä enää näkynyt ketään.
Majakanvartija kantoi naisen majakan lämpöön ja riisui märät ja kylmät vaatteet tajuttoman yltä. Tällöin hän huomasi, että synnytys oli käynnistynyt ja ainoa, joka voisi tilanteessa tehdä mitään, oli hän itse.
Synnytys tapahtui lähes itsestään ja lapsi – poika – syntyi elävänä ja vailla ulkoisia vaurioita. Pojan äiti kuoli muutaman päivän kuluttua tulematta tajuihinsa. Mantereelta pari päivää aikaisemmin hälytetty apu ei ehtinyt ajoissa kovan merenkäynnin vuoksi, joten saaren väkiluku kasvoi vain kahteen.
Myrskyn jälkeen majakanvartija huomasi yhden vanhan veneen kadonneen ja oletti sen huuhtoutuneen mereen kovan aallokon ja tuulen vuoksi. Pojan äidistä majakanvartija tiesi enää vain hautakummun sijainnin. Isästä ei edes sitä. Sen päivän hän kyllä muistaisi aina – päivän, jolloin Sydvesti – Ville syntyi.
---
Tämä oli vastaus aiheeseesi, jonka annoit. Tulihan siinä muutakin kuin syntymä. No jos ehdit ja viitsit, voisit kirjoittaa seuraavaksi synopsiksen edellisen tarinasi (Ruoska) pohjalta kuvattavalle 10-osaiselle TV-spektaakkelille, jota tullaan myymään tunnettujen näyttelijöiden tähdittämänä ympäri maailmaa. Toivottavasti vielä toisenkin tuotantokauden verran. Nimen voit valita itse.
1 kommentti:
Mielenkiintoinen elämäntarina, joka kaipaisi selkeästi laajempaa käsittelyä. Tällaisessa lyhyessä kirjoituksessa ei päästä tarpeeksi syvälle ja tapahtumat ikäänkuin vyöryvät lukijan päälle hurjalla nopeudella, mutta samalla sanojen vaikutus jää kenties vähäiseksi.
Minusta tuossa olisi ainesta laajemmaksikin tarinaksi ja taidankin ottaa tämän juonikuvion yhdeksi rakennettavaksi vaihtoehdoksi tuonne wikiimme. Samalla lisään sinne tuon Aavikon Laahustavan Aaveen tarinan, ja koitetaan sitten kehitellä niitä eteenpäin (käytettävissä olevan ajan puitteissa, tietenkin).
Lähetä kommentti