Kilpailu kuin kilpailu

Juontajan tervetulotoivotukset kaikuivat juuri kuulumattomiin, kun yleisön mylvintä todella alkoi. Areenalle kokoontunut tuhatlukuinen katsojakunta oli vain murto-osa ohjelmaa television välityksellä seuraavista. Pyöreän stadionin lehterit olivat lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä seisaaltaan hurraavia ja taputtavia. Nuoria, nousuhumalaisia poikia, jotka halusivat herättää korviariipivän kovilla vihellyksillään huomiota - kenen tahansa huomiota - oli pakkautunut lähimmäksi lavaa. Osa pojista oli tuonut lähetykseen mukanaan tyttöystävänsä, jotka katsoivat hulluina riehuvia kumppaneitaan ulospäin avoimen närkästynein ilmein, mutta sisäänpäin salaisen ylpeinä alfauroksestaan, joka vain rajasi territoriotaan. Kauempana, ylemmillä paikoilla, näkökykynsä äärirajoille ja yli rasittaneina istuivat ja taputtivat eri vanhainkodeista kerätyt bussilastilliset, joille mikä tahansa ulkoilu oli tervetullutta kuin hehkulamppu kaksi viikkoa eristyssellissä istuneelle. Yleisöstä lähti mahtava meteli ja juontajan kasvoilta loisti narsistisen vakuuttunut ihailu oman suorituksen onnistumisesta.

Oli kuin juontaja olisi latautunut pelkästään yleisön suosionosoituksista, sillä vakiotervehdyksensä jälkeen hän sinkoutui maanisen vimmaiseen purkaukseen puhelinnumeroista ja tekstiviesteistä, joiden avulla kotiyleisö voisi osallistua kilpailun tuomarointiin. Jos loitsun hurjuus olisi suoraan verrannollinen kotiäänestäjien määrään, oli juontaja ansainnut palkkansa, samoin kuin koko käsikirjoitus- ja tuotantotiimi. Tallennettujen ja lavasteisiin heijastettujen kilpailijaesittelyiden jälkeen kisa oli valmis jatkumaan. Mutta sitä ennen katsomo sai hengähdystauon, kun kotikatsomoissa kaupattiin mielikuvia, heräteltiin ostointoa, vedottiin ahneuteen, kuluttajan pelkoon ja muihin tunteisiin useasti ja vaihtelevin aihein sekä vaihtelevalla menestyksellä. Kaupallistamisiskun jälkeen olikin aika taas muistuttaa, mistä ohjelmasta ja ohjelmassa oli kysymys. Yleisö hurrasi, kun edellisten osioiden parhaita paloja ja maukkaimpia epäonnistumisia kelattiin ties kuinka monetta kertaa ohjelmasarjan aikana läpi.

Ensimmäisen kilpailijan tie alkukarsinnoista tähän erään asti näytettiin asiayhteydestä irroitettujen kärkevien lausahdusten saattelemina, pahimmat kaatumiset ja häiritsevimmät haksahdukset muistettiin myös. Kilpailijan kasvoilta ei kuitenkaan voinut lukea nolouteen viittaavaakaan tunnetilaa. Ja päättyihän esittely positiiviseen sävyyn, joka tuntui mahdollistavan vaikka kilpailun voiton tälle aiemmissa äänestyksissä putoamisvaaraan joutuneelle yrittäjälle. Mahdollisen voittajan on helppo hymyillä. Suorituksensa oli niin keskinkertainen, ettei jatkoonpääsystä ollut epäilystäkään tuomarien lausunnoista huolimatta.
Tuomariston räväkin jäsen, jo elähtänyt, mutta maskeerattuna miehekkään näköinen entinen julkkis haukkui kilpailijan lyttyyn, muiden nähdessä enemmän tai vähemmän toivonpilkahduksia juuri näkemässään. Juontajan muistutettua, että puolet tuloksesta tulee kotiyleisöltä, mieluusti vieläpä useamman tekstiviestin tuoman rahavirran säestämänä oli kilpailija tehnyt osansa tuotantotiimin ja saamansa TV-ajan eteen. Kilpailijat seurasivat toisiaan näennäisesti vaihtelevien tuomarointien siunaamina, ainoastaan tuotetiedotusten katkaistessa puuduttavan ennalta-arvattavan, kaavamaisen ja vääjäämättömän - ja tuomariston osalta jääväämättömän - kilpailun kulun.

Yllättävintä, jos tätä sanaa voi käyttää viikko viikon jälkeen toistuvasta muotista, nyt jo viidettä kauttaan elävästä - jos tuotakaan sanaa voi käyttää väkisin pystytetystä ja hengityskoneen lailla keinotekoisesti liikkeessä pidetystä olemattomien ideoiden - jos tuota sanaa voi lainkaan käyttää mitään vaarantamattomien jatko-osien ja toisiaan identtisesti seuraavien lähetyskausien sarjasta - kasasta, josta minkäänlaista pilkahdusta oikeasta pirteydestä tai itseohjautuvuuden aiheuttamasta arvaamattomuudesta ei ollut havaittavissa - oli että tämän jakson osallistujista, jonkin merkillisen sääntöpykälän suosituimmuussyistä johtuvan tulkinnan mukaan, ei kukaan pudonnut. Ensi viikolla samat kilpailijat kilpailisivat samoja kilpailijoita vastaan samoissa lajeissa, samalla kanavalla, samojen mainosten tahdittamina, samaan kellonaikaan. Näin jatkuisi kunnes katsojaluvut epäilemättä joskus alkaisivat puhua armotonta kieltään suosion hiipumisesta.

Studion valojen voimistuessa loppuneen lähetyksen merkiksi ilmassa kaikui vielä juontajan loppulause "Siinä tämänviikkoinen Keskinkertaisten Kamppailu, keskimäärin kivaa iltaa taas!"