torstai 22. toukokuuta 2008

Miten maailma kehittyy?

Istun hotellin aulassa. Rauhallinen, ketään häiritsemätön musiikki soljuu toisesta korvastani toiseen. Ympärilläni istuu ihmisiä useissa pöydissä. Vieressäni pariskunta istuu kainalokkain. Kevyt kolmen hengen palaveri on käynnissä vastapäisessä pöydässä. Oikeallani istuskelee turisteja kiireettömän oloisesti pöydissään korkeiden ikkunoiden luona. Ainoastaan baarimikko ja tarjoilijat tuntuvat tekevän töitä. Yleistäen voisin kuvitella, että tällaisia paikkoja on maailmassa tuhansia juuri nyt. Tällaisten paikkojen lisäksi on tietenkin pääasiassa työhön tarkoitettuja tiloja. Miljoonat ihmiset ovat juuri tälläkin hetkellä työn touhussa. Useimpien työ sisältää ennaltamäärättyjen tehtävien rutiininomaista suorittamista. Heidän työnsä tuloksena tavara siirtyy paikasta toiseen, paperi saa leiman tai joku saadaan määränpäähänsä. Jonkun tukka lyhenee tai kikkuroituu, jossain kukkavaasi vaihtaa omistajaa ja rahaa tarkoittavat numerot siirtyvät kassanauhalle. Varastoissa kama nousee hyllyille tai lastataan kuorma-autoon, laivan dieselmoottori huolletaan. Suorittava työ johtaa ennakoitavaan lopputulokseen. Maailma toimii.

Mutta miten maailma kehittyy? Miten maailma muuttuu?

Maailma kehittyy vääjäämättä
Olemme jo kauan sitten ylittäneet niin sanotun kriittisen massan maapallon väkiluvussa. Kriittisen massan teoriani menee jotenkin näin. Jos kyseessä on vain pieni joukko ihmisiä, heidän mielipiteensä muistuttavat helposti toisiaan. Esimerkiksi kaikki perheenjäsenet kivikaudella olivat helposti samaa mieltä siitä, että metsälle oli lähdettävä, ruokaa on saatava. Kaikille kelpasi sama metsästetty liha ja esiinkaivetut juurekset, koska niitä ei ollut kovin paljon tarjolla. Päätöksenteko oli helppoa ja lopputulos kaikkien hyväksyttävissä.

Siirrytäänpä sitten nykypäivään, jossa ihmisiä on todella paljon enemmän. On heti huomattavissa, että myös mielipiteitä ja niiden kannattajia on vaikka kuinka paljon. On ihmisiä, jotka eivät syö juuri muuta kuin hampurilaisia. On kasvissyöjiä, on jopa vegaaneja, joille ei kelpaa jostain syystä mikään eläinkunnan tuote. Suurin osa ihmisistä syönee lähes mitä vain, kuten karhut, mutta useimmilla on varaa olla tykkäämättä jostain ruokalajeista. Kriittisen massan teoriaa todistamaan riittävät siis herkkusienet, tilliliha, kesäkeitto, etanat, sammakonreidet, kala ynnä muut sellaiset ruoat, joita jotkut eivät voi sietää. Jos herkkusienikorillinen olisi ollut ainoa saalis, jonka luolamiesisä sateisen metsästyspäivän päätteeksi pettyneenä olisi kotiluolaan tuonut, ei nirsoinkaan lapsista olisi osuudestaan tappelematta luopunut. Nykypäivänä sekä ihmisten määrä että erilaisten ruokien tarjonta ylittää kriittisen massan rajan. Useimmilla, erityisesti länsimaissa, on varaa kieltäytyä ruoasta.
Ruoka on vain yksi esimerkki. Kriittisen massan laki toteutuu myös muissa mielipidekysymyksissä. Koska ihmisiä on niin paljon, on myös kaikilla mahdollisilla mielipiteillä kannattajansa. Aina löytyy joukko ihmisiä, jotka parempien kommunikaatiomahdollisuuksien ansiosta omaavat kenties kummallisia mutta yhteneväisiä mielipiteitä. Eksoottisimmat uskonlahkot, perversseimmät seksitavat, kummallisimmat makuyhdistelmät ja rankimmat poliittiset mielipiteet ovat esimerkkejä ei vain yksittäisten hullujen päähänpistoista vaan kokonaisen ryhmän ajatuksista.

Ei siis voi koskaan tulla päivää, jolloin maailma olisi valmis. Aina löytyy ryhmittymiä, jotka haluavat muuttaa maailmaa ja niin myös tapahtuu. Maailma kehittyy vääjäämättä.

Maailma kehittyy liian hitaasti
Mielipiteiden runsaus aiheuttaa kahnausta, eikä maailman kehittymisen suunta ole aina lainkaan selvä. Ei ole olemassa selvää parannusta tai huononnusta, vaikka useat asiat pyritäänkin näin näkemään. Joidenkin mielestä uusi keksintö, jopa sellainenkin keksintö kuin puhelin, ei ole ollut hyvä asia, vaikka sen etuja esimerkiksi hätätilanteissa avun saamiseksi ei voidakaan kiistää. Mielipiteiden runsaus johtaa siihen, että jokaisella idealla ja jokaisella kehityssuunnalla on paitsi kannattajansa, myös vastustajansa. Vaikka kannattajien määrä olisi selkeästi suurin yksittäinen ryhmä, voi vastustavia ryhmiä olla niin paljon, että niiden yhdistäessä voimansa tätä yhtä asiaa vastaan, ei suurellakaan kannattajaryhmällä ole mitään mahdollisuuksia asian läpiviemiseen. Tämä pätee siis vaikka pienemmät vastustajaryhmät olisi kaikissa muissa asioissa toistensa kiistakumppaneita. Jos ne yhdistävät voimansa tätä yhtä asiaa vastaan, kehitys siihen suuntaan osoittautuu joko kokonaan mahdottomaksi tai ainakin hidastuu merkittävästi. Maailman kehittyy liian hitaasti.

Maailma kehittyy kyllä
Ennemmin tai myöhemmin löytyy aina joku kehityssuunta, johon otetaan askel. Monet näistä askelista ovat peruuttamattomia, kuten esimerkiksi atomipommin kehittäminen. Varsinkin atomipommin käyttämisen jälkeen maailma oli lopullisesti muuttunut. Pian ihmiskunnalla oli käytettävissään tarpeeksi tulivoimaa kaiken elämän tuhoamiseen, itsensä mukaanlukien. Eikä atomia enää mitenkään saada takaisin pulloon. Vain toivo jäi Pandoran laatikkoon sen kerran auettua. Tuo toivo mahdollistaa sen, että sinänsä sotaisista kehitysaskelista usein koituu hyötyä siviilitarkoituksissa. Esimerkiksi ydinvoimalat ovat selkeä energiantuotannollinen edistysaskel, joka on suoraa perua atomipommin kehittämisestä. Mutta kuten kriittisen massan teoria sanoo, eivät kaikki ihmiset näe ydinvoimaloita pelkästään siunauksena. Niiden mahdolliset ympäristöhaitat ja pitkäkestoiset jätteiden varastointiongelmat ovat vielä ratkaistavissa. Vaikka tilanne joskus näyttää todella synkältä, maailma kehittyy kyllä.

Maailma kehittyy
Kehitysaskeleet synnyttävät hyötyjä, sotia voitetaan, energiaa tuotetaan, ruokaa on enemmän tarjolla nälkäisille. Samalla syntyy uusia ongelmia ratkaistaviksi. Ydinjätteen varastointi, säteilyhuolet, ruoan laatu, säilytys ja jakelu ovat maailmanlaajuisia ongelmia, jotka ovat syntyneet valituista ratkaisuista. Joidenkin mielestä ongelmat ovat aina negatiivisia, mutta onneksi on niitäkin jotka näkevät ongelmissa potentiaalia. Ongelmat ovat polttoainetta ratkaisijoille. Ongelmia ratkaistessa maailma kehittyy.

Kehitystä vai muutosta?
Tässä vaiheessa on syytä erottaa pelkkä muutos kehityksestä. Vaikka kehitys ei aina olekaan positiivista, voidaan kehitykseksi määritellä peruuttamattomat muutokset. Kun kehitysaskel on otettu, ei paluuta enää ole. Muutokset, jotka eivät ole varsinaista kehitystä, ovat peruutettavissa. Tällä määritelmällä päästään pureutumaan kehityksen ytimeen.

Kehitystä tapahtuu kaikkialla. Työn sisältö ja työvälineet muuttuvat. Tietokoneet ovat vallanneet useat työpaikat, eikä niissä voitaisi enää kuvitellakaan toimittavan ilman tietokoneita. Tietokoneet ovat siis olleet selkeä kehitysaskel. Myös vapaa-ajan harrastukset ovat muuttuneet. Uudenlaisia laitteita hauskanpitoon on kehitetty, vesiskoottereista ja kaikenlaisista huvipuistokieputtimista alkaen. Kuitenkin monet viettävät vapaa-aikaansa pelaillen ikivanhoja pelejä, lukien kirjoja tai vain vieraillen muiden lomalaisten luona. Vapaa-aika lienee muuttunut, muttei mitenkään peruuttamattomasti.

Entäs mielipiteet? Yleisesti uskotaan, että on olemassa oikea ja väärä. Tätä kuvastavat monissa uskonnoissa esiintyvät äärimmäinen hyvä (jumaluus) ja sen vastavoima, äärimmäinen paha (saatanuus). Koska monet uskovaiset perustavat tämän moraalikäsityksensä vanhoihin pyhiin kirjoituksiinsa, esimerkiksi Raamattuun tai Koraaniin, pitäisi tämän tarkoittaa sitä, ettei ihmisen moraalikäsitys muutu. Näinhän ei kuitenkaan ole. Vaikka jotkut pappismiehet eivät vieläkään hyväksy naispappeja, on useissa yhteiskunnissa ulotettu yhtäläiset ihmisoikeudet koskemaan miesten lisäksi myös naisia. Käsitys naisen paikasta on muuttunut, monilla tavoin peruuttamattomasti. Ihmisoikeudet ovat kehittyneet. Samoin moraalisuus ja etiikka muuttuvat ajan myötä. Ne eivät mitenkään ole yhtä jäykkiä kuin muuttumattomat parituhatta vuotta vanhat kirjoitukset antaisivat aiheen olettaa.

Miten maailma kehittyy?
Tekniikka, lääketiede, aseteknologia ja tietotekniikka kaikkine vaikutuksineen, joista suurinta osaa ei osata ennustaa, muuttavat maailmaa. Ajatellaanpa vaikka internetiä. Tuo Yhdysvaltain puolustusministeriön Arpanet-projektista siemenensä saanut hanke on jo aikaa sitten karannut käsistä. Kiinan ja muiden diktatuurien yritykset kontrolloida, sensuroida ja rajoittaa internetin käyttöä ja vapautta valuvat ajan myötä hukkaan. Anarkia muuttaa maailmaa. Teknologian vapauttama tiedonkulku muuttaa maailmaa. Satellitit, jotka välittävät puheluita ja uutisia eri puolilta maailmaa, ovat muuttaneet maailmaa.

Vastauksena voisi olla politiikka. Politiikka se ei voi olla, sillä politiikassa tehdään kunkin ajan hengen mukaisia päätöksiä. Siis ensin maailma muuttuu ja sitten politiikka seuraa "oikeine" päätöksineen perässä. Ajatellaanpa vaikka muutaman sadan vuoden takaista orjuutta. Siihen aikaan se oli täysin hyväksyttävää. Orjat eivät olleet ihmisiä, vaan työvoimaa, jota piti tarkoituksella pitää oppimattomana ja kohdella alempiarvoisena. Se oli poliittisesti täysin hyväksyttävää. Jopa uskovaiset ihmiset, jotka muuten pitävät itseään yleensä moraalisesti korkea-arvoisempina kuin muita syntisiä, eivät vastustaneet tätä nykypäivänä tyrmistyttävän epämoraalista käytöstä. Pikemminkin päinvastoin. Kaikkein suurimmat orjatilat sijaitsivat juuri Amerikan Yhdysvaltojen eteläosissa, osavaltioissa joiden nykyisin sanotaan kuuluvan ns. Raamattu-vyöhykkeeseen.
Vastauksena voisi olla talous. Rahahan se pyörittää rattaita, sanotaan. Rahalla pyöritetään nykyhetkeä ja panostetaan tulevaisuuteen. Nyt aletaan olla vastauksen jäljillä. Panostus tulevaisuuteen voi olla resurssien sijoittamista uuden tuotteen kehittämiseen tai jopa perustutkimukseen, jonka tuloksia ei välttämättä voida ennustaa. Uudenlaisten tuotteiden saatavilla olo muuttaa varmasti maailmaa. Pelkkä raha ei kuitenkaan riitä.

Kuvitellaanpa yhteiskunta koostumaan pelkästään rikkaista idiooteista. Ajatellaanpa, että maapallon väestöön olisi iskenyt uudenlainen virus, joka leviäisi ilmateitse suunnattoman tehokkaasti niin, että vuoden sisällä kaikki maapallon ihmiset olisivat altistuneet virukselle ja olisivat sen kantajia. Kuvitellaanpa lisäksi, että virus aktivoituisi käytettäessä aivokuoren niitä osia, joita tarvitaan uusia ajatuksia ajateltaessa. Yksinkertaistaen virus tappaisi väestöstä ne, jotka sattuisivat keksimään jotain uutta. Jäljelle jäisivät idiootit. He voisivat painattaa itselleen niin paljon rahaa kuin haluaisivat ja voisivat elää niin pöyristyttävän pöyhkeästi kuin mahdollista ja voisivat lukea juoruja muista kenties vielä rikkaammista kuuluisuuksista ajanvietteekseen. Maailma varmaankin muuttuisi, mutta kehityksestä tuskin voidaan puhua. Pelkkä raha ei riitä.

Vastaus taitaa olla tiede. Tiede pyrkii selvittämään, miten maailma, luonto ja kaikki toimii. Perustutkimus selvittää asioita ilman varsinaista tavoitetta hyödyllisyydestä, kun taas tuotekehityksen yhteydessä tapahtuva tutkimus on usein suunnattu juuri tietynlaisen tuotteen kehittämiseen. Molemmat tavat käyttävät kokeita todistamaan hypoteeseja ja muodostamaan niistä toimivia teorioita. Teoriat ovat koosteita tiedonmurusista, jotka vastaavat kaikkia havaintoja. Tutkimuksella, erityisesti perustutkimuksella, pyritään tekemään uusia havaintoja. Uudet havainnot joko tukevat tai ovat ristiriidassa senhetkisen teorian kanssa. Kumpikaan lopputulos ei ole maailmanloppu. Teoria joko hylätään uuden paremmin havaintoihin sopivan teorian edessä, tai se vahvistuu yhä laajemman havainnointiketjun sitä tukiessa. Periaatteessa koskaan ei voida todistaa, etteikö poikkeamia teoriasta voisi joskus sattua, mutta on olemassa useita teorioita, joiden voidaan sanoa olevan käytännössä kiistämättömiä tosiasioita.

Mitä paremmin tiede pystyy selittämään erilaisia ilmiöitä, sitä paremmin kyseisiin ilmiöihin pohjautuvia laitteita ja ajatuksia voidaan tuottaa. Kaikki muuttuu, mutta tiede kehittää maailmaa. Mitä paremmin ihmistä on lajina voitu tutkia, sitä paremmin nähdään ettei ole mitään syytä syrjiä toista pelkästään tämän ihonvärin, sukupuolen, uskomusten, asuinpaikan tai kielen takia. Ihmiset ovat lajina jopa niin lähellä simpanssia, että jopa sana "ihmisoikeudet" saattaa tulevaisuudessa joutua kehittymään muotoon, joka sisällyttää myös älykkäät ihmisapinat. Aivotutkimus on osoittanut, että vaikka miesten ja naisten aivojen rakenteessa ja koossa on eroja, eivät pelkät rakenteelliset erot voi olla syrjinnän perusteena. Se miten kukin käyttää aivojensa rakennetta hyväkseen on kyllä aivan varmasti valinnan perusteena esimerkiksi työpaikkahaastatteluissa.

Tässä kirjoituksessa pyrin osoittamaan, että maailma kehittyy monin tavoin eikä paluuta yksinkertaisempaan elämään ole. Kunkin on hallittava omaa elämäänsä ja kehityttyvä sen mukana. Varovainen kannattaa olla valitessaan kehitysaskeliaan, sillä ne ovat peruuttamattomia.

torstai 8. toukokuuta 2008

Kilpailu kuin kilpailu

Juontajan tervetulotoivotukset kaikuivat juuri kuulumattomiin, kun yleisön mylvintä todella alkoi. Areenalle kokoontunut tuhatlukuinen katsojakunta oli vain murto-osa ohjelmaa television välityksellä seuraavista. Pyöreän stadionin lehterit olivat lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä seisaaltaan hurraavia ja taputtavia. Nuoria, nousuhumalaisia poikia, jotka halusivat herättää korviariipivän kovilla vihellyksillään huomiota - kenen tahansa huomiota - oli pakkautunut lähimmäksi lavaa. Osa pojista oli tuonut lähetykseen mukanaan tyttöystävänsä, jotka katsoivat hulluina riehuvia kumppaneitaan ulospäin avoimen närkästynein ilmein, mutta sisäänpäin salaisen ylpeinä alfauroksestaan, joka vain rajasi territoriotaan. Kauempana, ylemmillä paikoilla, näkökykynsä äärirajoille ja yli rasittaneina istuivat ja taputtivat eri vanhainkodeista kerätyt bussilastilliset, joille mikä tahansa ulkoilu oli tervetullutta kuin hehkulamppu kaksi viikkoa eristyssellissä istuneelle. Yleisöstä lähti mahtava meteli ja juontajan kasvoilta loisti narsistisen vakuuttunut ihailu oman suorituksen onnistumisesta.

Oli kuin juontaja olisi latautunut pelkästään yleisön suosionosoituksista, sillä vakiotervehdyksensä jälkeen hän sinkoutui maanisen vimmaiseen purkaukseen puhelinnumeroista ja tekstiviesteistä, joiden avulla kotiyleisö voisi osallistua kilpailun tuomarointiin. Jos loitsun hurjuus olisi suoraan verrannollinen kotiäänestäjien määrään, oli juontaja ansainnut palkkansa, samoin kuin koko käsikirjoitus- ja tuotantotiimi. Tallennettujen ja lavasteisiin heijastettujen kilpailijaesittelyiden jälkeen kisa oli valmis jatkumaan. Mutta sitä ennen katsomo sai hengähdystauon, kun kotikatsomoissa kaupattiin mielikuvia, heräteltiin ostointoa, vedottiin ahneuteen, kuluttajan pelkoon ja muihin tunteisiin useasti ja vaihtelevin aihein sekä vaihtelevalla menestyksellä. Kaupallistamisiskun jälkeen olikin aika taas muistuttaa, mistä ohjelmasta ja ohjelmassa oli kysymys. Yleisö hurrasi, kun edellisten osioiden parhaita paloja ja maukkaimpia epäonnistumisia kelattiin ties kuinka monetta kertaa ohjelmasarjan aikana läpi.

Ensimmäisen kilpailijan tie alkukarsinnoista tähän erään asti näytettiin asiayhteydestä irroitettujen kärkevien lausahdusten saattelemina, pahimmat kaatumiset ja häiritsevimmät haksahdukset muistettiin myös. Kilpailijan kasvoilta ei kuitenkaan voinut lukea nolouteen viittaavaakaan tunnetilaa. Ja päättyihän esittely positiiviseen sävyyn, joka tuntui mahdollistavan vaikka kilpailun voiton tälle aiemmissa äänestyksissä putoamisvaaraan joutuneelle yrittäjälle. Mahdollisen voittajan on helppo hymyillä. Suorituksensa oli niin keskinkertainen, ettei jatkoonpääsystä ollut epäilystäkään tuomarien lausunnoista huolimatta.
Tuomariston räväkin jäsen, jo elähtänyt, mutta maskeerattuna miehekkään näköinen entinen julkkis haukkui kilpailijan lyttyyn, muiden nähdessä enemmän tai vähemmän toivonpilkahduksia juuri näkemässään. Juontajan muistutettua, että puolet tuloksesta tulee kotiyleisöltä, mieluusti vieläpä useamman tekstiviestin tuoman rahavirran säestämänä oli kilpailija tehnyt osansa tuotantotiimin ja saamansa TV-ajan eteen. Kilpailijat seurasivat toisiaan näennäisesti vaihtelevien tuomarointien siunaamina, ainoastaan tuotetiedotusten katkaistessa puuduttavan ennalta-arvattavan, kaavamaisen ja vääjäämättömän - ja tuomariston osalta jääväämättömän - kilpailun kulun.

Yllättävintä, jos tätä sanaa voi käyttää viikko viikon jälkeen toistuvasta muotista, nyt jo viidettä kauttaan elävästä - jos tuotakaan sanaa voi käyttää väkisin pystytetystä ja hengityskoneen lailla keinotekoisesti liikkeessä pidetystä olemattomien ideoiden - jos tuota sanaa voi lainkaan käyttää mitään vaarantamattomien jatko-osien ja toisiaan identtisesti seuraavien lähetyskausien sarjasta - kasasta, josta minkäänlaista pilkahdusta oikeasta pirteydestä tai itseohjautuvuuden aiheuttamasta arvaamattomuudesta ei ollut havaittavissa - oli että tämän jakson osallistujista, jonkin merkillisen sääntöpykälän suosituimmuussyistä johtuvan tulkinnan mukaan, ei kukaan pudonnut. Ensi viikolla samat kilpailijat kilpailisivat samoja kilpailijoita vastaan samoissa lajeissa, samalla kanavalla, samojen mainosten tahdittamina, samaan kellonaikaan. Näin jatkuisi kunnes katsojaluvut epäilemättä joskus alkaisivat puhua armotonta kieltään suosion hiipumisesta.

Studion valojen voimistuessa loppuneen lähetyksen merkiksi ilmassa kaikui vielä juontajan loppulause "Siinä tämänviikkoinen Keskinkertaisten Kamppailu, keskimäärin kivaa iltaa taas!"

tiistai 25. maaliskuuta 2008

Gothic Child

Mies makaa vuoteella. Ilmastointilaite hurisee. Huoneessa on pimeää. Kelloradion punaisena loistavat numerot näyttävät 10:22. Aamu vai ilta, sitä ei tiedä. Mies raottaa varovaisesti silmiään. Mitään ei tapahdu. Luomien takana on yhtä pimeää kuin ulkopuolellakin. Mies räpyttelee silmiään, kunnes huomaa kelloradion. Mies ei muista omistavansa sellaista. Hän ei varmaankaan ole kotonaan. Mies hengittää rauhallisesti, ikään kuin voimia keräten. Mies tuntee olossaan sen, että mieltä on kevennetty kemiallisesti, mutta maku suussa ja olo päässä ei viittaa alkoholiin. Mies ei tiedä muuta kuin nimensä tuona hetkenä ja siitäkään hän ei ole varma – Ilari Suominen, Ile, Illu, Ilsu, miten vaan. Illu sulkee jälleen silmänsä. Hän ei uskalla vielä nousta istumaan, olo on jotenkin hutera ja voimaton. Illu yrittää kuunnella ääniä, mutta ainoa ääni on ilmastointilaitteen tasainen hurina. Ei Suomessa huhtikuussa tarvita ilmastointilaitetta. Onko se ilmastointilaite, onko huhtikuu tai ollaanko Suomessa? Näihinkään kysymyksiin tosin ei ole vielä vastausta.

Illu miettii hartaasti mikä on viimeinen muistikuva. Olimme bändin kanssa juuri päättäneet maailmankiertueen Helsinkiin ja päätettiin pitää pienet pirskeet, oli huhtikuun 13. päivä. Sen ainakin muistan hyvin, ajatteli Illu. Keikka meni muuten hyvin. Gothic Child oli tehnyt neljäntoista kuukauden kiertueen kaikilla mantereilla (jopa Etelänavan lähellä laivassa). Rankkaa oli ollut ja nyt se oli ohi. Bileistä ei vielä kyllä muistu mitään mieleen. Missähän sitä oikein ollaan?

Gothic Child nousi maailman kuuluisuuteen omalaatuisella hevivirsi musiikilla. Poikkeavaa tässä oli myös se, että yhtyeen solisti Ilari Suominen lauloi virret Saksaksi, mikä teki kontrastista erikoisen ja tavallaan mielenkiintoisen. Yhtyeen ponnahtaminen pinnalle tapahtui sattumalta, niin kuin aina tällaiset erikoistapaukset, ei kukaan voi näitä suunnitella. Pojat aloittivat soittamisen jo alle kymmenenvuotiaina bändikoulussa. Harrastusta jatkettiin enemmän tai vähemmän vakavasti pitkin kouluvuosia ja ensimmäisen kerran hevivirret tulivat mukaan rippikoululeirillä, kun Ilari alkoi laulaa löytämästään saksankielisestä virsikirjasta virsiä ja Tume (Tuomo Horjuva) alkoi säestää kitaralla jossa oli särö päällä. Aluksi pojista oli hauskaa pelleillä ja tekivätkin esityksen rippikoulun päätösillaksi. Kaikki leiriläiset pitivät kuulemastaan ja siitä kaikki pikkuhiljaa lähti. Itse pinnalle pääsy tapahtui kuitenkin vielä hieman myöhemmin, kun Lordi ja myöhemmin Teräsbetoni olivat voittaneet Euroviisujen laulukilpailun ja Gothic Child pääsi Teräsbetonin lämmittelijäksi Tukholman Globeniin. Sen jälkeen kaikki on kuin satua. Euroopan ja maailman valloitus kymmenittäin platinalevyjä ja valtaisa suosio varsinkin Saksassa ja Etelä-Amerikassa, jossa uskonto ja hevimusiikki ovat jalkapallon jälkeen tärkeimmät asiat elämässä. Vain taivas oli rajana.

Rippikoulusta on jo seitsemän vuotta. Aika kuluu. Illu ajatteli, että nyt varmaan olisi noustava ja otettava selvää missä sitä oikein ollaan. Tai toisaalta voisihan sitä vielä nukkua ja Illu sulki silmänsä.

Illu nukahtaa ja alkaa jälleen uneksia ja nähdä unia menneistä ajoista.

Illu havahtuu jälleen ja havaitsee ilmastointilaitteen hurisevan. On edelleen pimeää. Illu yrittää avata silmiään, mutta jälleen sama juttu luomien molemmin puolin vallitsee pimeys ja elottomuus. Illu kääntää päätään ja näkee punaisena hehkuvat numerot 10:22. Illu nukahtaa jälleen ja ilmastointilaite hurisee…

keskiviikko 19. joulukuuta 2007

Sketsejä pikkujouluihin

Mies valkoisessa kaavussa hoippuu kohti Taivaan Portteja ja Pyhä Pietari tulee pysäyttämään sisäänpyrkijän.
Pyhä Pietari: Noh, noh, quo vadis, minnekäs matka?
Mies: Ei kun, mä vaan pikaisesti kävin pissalla tossa pusikossa.
Pyhä Pietari: Sammutiksä Mooseksen merkkitulen?
Mies: Oho. (katsoo kummissaan yleisöön.)

---

Mies valkoisessa kaavussa hoippuu kohti Taivaan Portteja ja Pyhä Pietari tulee pysäyttämään sisäänpyrkijän.
Pyhä Pietari: Seis. Mikäs partajeesus täällä hoippuu?
Mies: Päästäsit ny sisään.
Pyhä Pietari: Ei tänään, Jesse. Selvitä pääs ja tuu kolmen päivän kuluttua uudestaan ylös.
Mies: Pitää-hik-varmaan astua alas Tuonelaan sitten. (Mies lähtee.)

---

Nuori mies valkoisessa kaavussa hoippuu kohti ...
Pyhä Pietari: Stop tykkänään. Onkos ikää?
Nuori mies: yli 700 vuotta, alkaa leima olla jo kuivunut hevosten ajokortissani.
Pyhä Pietari: Michelangelo? Ettet vain olis väärentänyt näitä papereita?
Nuori mies: Minäkö, tuskin osaan nimeni kirjoittaa, saati sitten väärentää kuvat ja kaikki!
Pyhä Pietari: No, mene nyt tämän kerran, mutta pysy erossa Magdaleenasta, isännän poika on kanssa sisällä.

---

Mies hoippuu kohti...
Pyhä Pietari: Ja onko leimaa?
Mies: Pitäis olla, just lähdin pihalle, poikkesin Kiirastulessa moikkaamassa kavereita. Ei hemmetti, mihin se on kadonnut? (näyttää leimatonta rannettaan.) Olisko se siellä hionnut pois, siellä oli kyllä aika kuuma? Päästä nyt sisään, kyllähän sä mut tunnet.
Pyhä Pietari: Kuka niitä nyt kaikkia pyhimyksiä voi muistaa. Mitä sä oot tehnyt sun sädekehälle, sehän on ihan mutkalla. Älä annan Johannes Paavalin nähdä sitä, se on aika tarkka noista symboleista.
Mies: Siellä Kiirastulessa tuli pieni kärhämä, eivät meinanneet millään päästää ulos sieltä. Sanoivat, että pitää tulla tieto täältä suoraan.
Pyhä Pietari: Joo, niinhän se on. Jos soittelevat Maan päältä tarpeeksi, niin isäntä kyllä kutsuu tänne ylös. Mene nyt sisään sitten.

---

Mies hoippuu kohti...
Pyhä Pietari: Nyt taitaa olla sen verraan ehtoollista pohjilla, ettei ole sisään pääsyä.
Mies (sopertaa ilmiselvästi humalassa): Älä ny viitti, Pietu, olla niin tarkka. Shhhhaattaahan shhhitä olla tullut otettua lashhhillinen tai pari pulloa punaviiniä, mutta ainoashhtaan kun oli niin aneeminen olo. Shhaattaa olla raudanpuutoshhhh.
Pyhä Pietari: Jaahah, jaahah, tällainen tapaus. No, luettele nyt aluksi opetuslapset, niin katsotaan pääsetkö sisään.
Mies: Okei. Hmm, Juudashhh, Paavali, shherahvi ja kirahvi, ei niitä kukaan kaikkia kahdekshhhaa muishta.
Pyhä Pietari: Opetuslapsia oli kylläkin kaksitoista, ainakin minun lähteideni mukaan. Ehkä sun on paras yrittää alakerran pubiin.
Mies: Ok.

---

Mies hoippuu kohti...
Pyhä Pietari: Mikäs mies sieltä tallustaa? Ei tänne sandaaleissa pääse.
Mies: Moi, mä oon Lasse Kuolleistanostettu. Päästä nyt sisään, ole armelias. Mullon jano.
Pyhä Pietari: Älä kuvittelekaan. Luuleksä että mä oon joku Laupias Samarialainen?
Mies: Auta kaveria hädässä, pitäisi saada jotain ruokaakin. Söin aamulla pari kalaa ja kolme leipää, mut nyt on kyllä nälkä.
Pyhä Pietari: Painu Helvettiin, siellä ne parhaat kokit on.

maanantai 3. joulukuuta 2007

Luovutusvoitto

Pahoitellen täytyy todeta, että viimekertainen tehtävänanto osoittautui minulle mahdottomaksi suorittaa. En ole oikein koskaan osannut keksiä vitsejä tai kaskuja, tuskin edes osaan kertoa niitä eteenpäin kovin hyvin. Uuden vitsin kehittäminen - varsinkin yksin - ei ole nähdäkseni minulle mahdollista. En oikeastaan tiedä, miksi. Ehkä vitsien perusidea ei ole mielestäni riittävän kiinnostava tai yllätyksen rakentaminen on liian ilmiselvää. Oikeastaan luulen, että kaikki vitsit on jo kerrottu, eikä siihen ole enää mitään lisäämistä.

Toisin kuin vitsit, sanaleikit ovat minusta hyvinkin hauskoja ja niiden keksiminen on suorastaan huudon kaltaista - se tulee vaistomaisesti. Monista muista sanaleikit saattavat tuntua liian mekaanisilta, mutta minuun ne vetoavat. Seuraavassa muutama esimerkki kokoamistani sanaleikeistä:

Ukki oli minulle kuin isoisä. Allergia-arvo oli aivastuksen koholla. Kiinalainen hygieniavalistus pohjaa hapanimelään keittiöperinteeseen: Sweat & Shower opastaa työntekijöitä päivittäiseen peseytymiseen. Huonot elokuvat lienevät biojätettä. Esineenä kauha on hämmentävä. Ihmisiä oli ympärilläni joka puolella, vaikka kuinka seisoin jalkakäytävällä, olin tiellä. Lennolla sain tilaamatta erikoisruokavalioannoksen. Jäiköhän herra Lindström nyt ilman pihviään? Jeesus - seimen siemen. Olisihan se aika satsuma, jos kukaan ei puhuisi Kiinassa mandariinia. Kun Jeesus tulee oikealta, väistäkää. Miksi mennä verta edemmäs nenään? Oli ollut hellettä ja täysikuu. Kaksi viikkoa myöhemmin sataa, kuutta sataa.

Yritin lähestyä tätä tehtävää tosissani ja ajattelin, että rivoilla sanamuunnoksilla voisi saada jotain aikaan. Ajattelin tilannetta, jossa mies kuvailee puhelimessa kaverilleen tapaamistaan tyttöystävänsä kanssa melko suorilla sanankäänteillä, kunnes äitinsä sattuu samaan huoneeseen. Tässä vaiheessa, kesken lauseen mies rupeaa kekseliäästi käyttämään sanamuunnoksia ja jatkaa reteää tarinaansa äitinsä ymmärtämättä. Muutaman minuutin kuluttua mies lopettaa puhelun ja äitinsä huomauttaa käyttäen sanamuunnoksia aivan oikein, kuinka hän on miehen isän kanssa myös pihistellyt sumppia.

Sain aikani kulumaan mukavasti bussissa miettiessäni uusia muunnoksia, mutta en luottanut lopputulokseen riittävästi kirjoittaakseni siitä mitään koherenttia ylös. Ajattelin vain, että siitä tulisi rivo tarina, eikä juurikaan hauska, lopun yllätyksestä huolimatta. Kenties olisin tarvinnut tähän toista päätä ideoiden pompottelua varten.

Suurin syy tähän luovutukseen on kuitenkin se, että haluan meidän kirjoittelevan enemmän ja tarkistin blogin sisältöä nytkin lähes päivittäin, josko sinne olisi ilmaantunut edes jonkinlainen kommentti tai jotain. Huomasin oman tehtäväni tukkivan molempien kirjoituskanavan, eikä se saisi olla mahdollista. Ehkä meidän pitää muuttaa tätä haastejärjestelyä, vaikka se onkin toiminut tähän asti melko hyvin. Ehkä emme tee mitään sen suurempaa perustuen vain yhteen epäonnistumiseen. Otan tämän kokemuksen, joka vain vahvistaa ennakkoluulojani siitä, etten osaa kirjoittaa varsinaisia sketsejä. Ainakaan yksin.

Ei, ei tämäkään ole varsinainen punchline. Sori.

tiistai 13. marraskuuta 2007

Mä lehdestä luin...

Olin kerran poikkeamassa suomalaisuuden ytimessä, keskellä pientä maalaisidylliä työmatkallani, kun aamupalaa syödessäni, luin paikallisesta lehdestä mielenkiintoisia ilmoituksia.



13.11.2007


RANKAJÄRVEN SANOMALEHTI


TAVARANVAIHTOSIVUT

Ostetaan
---

Ostetaan vähän käytetty ruumisarkku. Vaihdossa hieman vajaat kuurit kolesterolilääkkeitä ja nitroja. 345 5455 / Liisa
---

Kuolinpesät. Tai siis irtaimistot. Rankajärven Romu ja Sisustus Delaila Ky. 345 6557 / Delaila Kyynäräinen

---
Tojota Korolla DeeÄks. Takavetone. Alle 500 tuhata ajettu. Voi olla pikkuvikanen. Vaihdossa erittäin ajettu pappatunturi. 345 5566 / Jone

---
Leninki ja tanssikengät. Koko 42 (käy molempiin). 345 5455 / Liisa


Myydään

---
Erittäin vähän käytetyt pilkkivehkeet, kuntopyörä, verkkarit, lenkkarit, miesten tanssikengät, puku -mallia rippi. Myydään myös käytetty nojatuoli, matkatelevisio ja mikroaaltouuni. 345 5455 / Liisa

---
Suomalaista kansallisromantiikkaa sisutukseen. Kokemuksia omaavia sisustusartikkeleita. Rankajärven Romu ja Sisustus Delaila Ky. 345 6557 / Delaila Kyynäräinen.

---
Lukemattomia miesten lehtiä. Selailtuja. Paljon. Lehden toimituksesta nimim. Jone.

---
Ruohoa. Hevosille. 345 6677 / Hemmo


Sekalaisia


Tanssitaitoinen leskirouva etsii tanssitaitoista ja liikunnallista herraseuraa. Nimim. Liisa Ihmemaassa.

---
Autoileva nuorimies etsii seuraa tositarkoituksella. Nimim Tojota Korolla

---

Jooga ja itsetutkiskelukurssit tiedostaville naisille. 345 6677 / Hemmo

---

Huonekalujen entisöintikurssi. 345 6557 / Delaila Kyynäräinen

--------------------------------------------------------------------

Maailmassa tapahtuu kaikkea mielenkiintoista, kun pitää vain silmänsä auki. Eikä kaikki ole sitä, miltä näyttää...

sunnuntai 11. marraskuuta 2007

Lentävä lautanen

"Lentävä lautanen? Tarkoitatteko todella ulkoavaruuden vierailijoita?"
"Kyllä," vastasi professori vain kasvattaen epäuskoani. Olin saanut päätoimittajaltani tämän huuhaatehtävän. "Mene haastattelemaan tätä professoria," hän oli sanonut osoittaen hämäräperäisen näköistä internetsivustoa, "www.salaliittoteorianyt.org on julkaissut jutun käänteentekevästä Kalevala-tulkinnasta. Olen varma, että lukijamme haluavat tietää tästä." Nähdessään tyrmistyneen ilmeeni hän oli vain patistanut minut matkoihini, "Ja pidä huolta, että saat sieltä skuupin. Tämä on viimeinen varoituksesi!" Voitte kenties kuvitella, etten ollut parhaassa ja avoimimmassa mielentilassani tavatessani Professori Supattajan yliopiston entisen lisärakennuksen kellarin ovella. Hän johdatti minut peremmälle hämärään laboratorioonsa, joka oli täynnä toinen toistaan pölyisempiä kirjoja. Suurin osa kirjoista lojui avoimena millä tahansa vaakasuoralla ja ei niin vaakasuoralla pinnalla. Kaikki pöydät, tuolit, kaapit, jopa tulostin ja tietokonemonitorit olivat hukkumaisillaan kirjapaljouden alle. Koko sekasotku unohtui pian, kun Professori alkoi kertoa uutta tulkintaansa Kalevalasta.
"Kalevalassa mainitaan useassa kohdassa lentävät lautaset. Teoriani mukaan lentävät lautaset vierailivat muinaisen Suomen heimon apuna useita kertoja. Luulen, että ulkoavaruuden muukalaiset tekivät yhteistyötä tuolloisten suomalaisten kanssa, varmaankin raaka-aineiden hankinnassa. Kenties he tarvitsivat apua polttoaineiden löytämisessä. Se selittäisi öljyn ja hiilivarojen täydellisen puuttumisen täältä Pohjolasta. Muukalaiset veivät ne mukanaan. Luulen, että etelässä olisi ollut liian kuuma heidän koneilleen ja siksi esimerkiksi Saudi-Arabiassa on vieläkin öljyä. Toisaalta olemme muukalaisille kiitollisuudenvelassa. Jos Lappajärveltä tai Karjalan kannakselta löytyisi öljyä, täälläkin saatettaisiin sotia."
"Kiehtovaa," sanoin tuskin epäuskoani peittämään pystyen, "onko teillä mitään todisteita teorianne tueksi?"
"Tottakai, katsokaapas tätä maailman luomisesta kertovaa pätkää. Kaikkien kansojen eeppisissä tarinoissa löytyy aina luomiskertomus. Niin myös Kalevalassa." sanoi Professori selvästi innostuen löydettyään kiinnostuneen kuulijan.
"Kuten ehkä tiedätte, ennenkuin kiinteää maata onkaan, on vain vettä, jossa Ilmatar lillii. Sotka laskeutuu Ilmattaren veden pinnalla näkyvälle polvelle:

Lentelevi, liiitelevi,
päähän polven laskeuvi
Siihen laativi pesänsä
muni kultaiset munansa
kuusi kultaista munoa
rautamunan seitsemännen.
(1.runo, 207-212)

Sotka on selvästi muukalaisten alus eli lentävä lautanen. Sillä on lastinaan erilaisia metalleja ja muita rakennusaineita. Suomen heimo ei vielä tuolloin omannut minkäänlaisia metallinkäsittelytaitoja. Tästä nähdään, miten muukalaiset ovat edesauttaneet heimon selviämistä. Seppä Ilmarisen voidaan melkoisella varmuudella sanoa saaneen oppinsa ulkoavaruuden peltisepiltä."
"Oho, melkoinen väite!" tokaisin hämmästyneenä, kun en muutakaan keksinyt.
"Väinämöisellä oli ainakin sopimus muukalaisten kanssa." väitti Professori.
"Ei kai sentään!"
"Kyllä, miten muuten hän olisi pystynyt kommunikoimaan heidän kanssaan? Hänellä on täytynyt olla jonkinlainen kommunikaattori piilotettuna vaatteisiinsa." väitti Professori.
"Missä kohdassa Kalevalaa niin muka sanotaan?" kysyin.
"Hetkinen, niin etsin sen kohdan," Professori selasi suurta Kalevalaansa pölyn pöllähdellessä ilmaan joka pläräyksellä, "ja onhan se toki parempi selitys kuin vaihtoehtonsa."
"Mikä vaihtoehto?"
"Se, että Väinämöinen - suomalaisten taruston mahtimies - olisi itse ollut ulkoavaruuden muukalainen! Sehän olisi ennenkuulumatonta. Se romuttaisi koko suomalaisen kansan itsetunnon. Ei enää Formula ykkösmaailmanmestareita, ei hiihtokuninkaita, Suomea ei enää koskaan juostaisi maailmankartalle ja jääkiekon maailmanmestaruudet voitaisiin unohtaa tyystin. Eihän mikään kansa voi pitää sankarina ulkoavaruuden muukalaista!" paasasi Professori selvästi kiihtyneenä.
"Mutta entä Teräsmies?" kysyin vienosti, mutta joko Professori ei kuullut tai oli tahallaan kuulematta ja jatkoi
"Tässä se kohta on! Väinämöinen oli Joukahaisen kanssa kilpalaulannassa ja samalla hän oli yhteydessä muukalaisalukseen, kenties suureen emoalukseen. Hän näet käytti niiden tehoja aiheuttaakseen luonnonmullistuksia, jotka lähes koituivat Joukahaisen kohtaloksi. Väinämöisen tarvitsi vain pyytää ja emoalus järisytti vaikka maata. Kuuntelepa:

Lauloi vanha Väinämöinen
järvet läikkyi, maa järisi,
vuoret vaskiset vapisi,
paaet vahvat paukahteli,
kalliot kaheksi lenti,
kivet rannoilla rakoili.
(3.runo, 295-300)

Tämä seuraava kohta osoittaa, että Väinämöisellä on ollut melkoisen edistynyttä teknologiaa myös käytettävissään, ei pelkästään ohjattavissaan. Hänellä on jonkinlainen painovoiman kumoava liidinlaite käytössään. Sen aikaiset ihmiset eivät ole asiaa paremmin osanneet kuvata, kuin sanomalla että Väinämöinen kiitää ratsullaan meren aalloilla. Kun Joukahainen ampuu Väinämöistä jousellaan kenties epäillen tätä muukalaisten kätyriksi muun kaunansa ohella, saadaan lisätodiste Väinämöisen ratsun luonnottomuudesta.

Siitä vanha Väinämöinen
sormin suistuvi sulahan,
käsin kääntyi lainehesen,
kourin kuohu'un kohahti,
selästä sinisen hirven,
hernevartisen hevosen.
(6.runo, 183-188)

Siis sininen hirvi tai hevonen. Kenties se on ollut jokin tällainen?" Professori sanoi näyttäen ylpeänä paperia, johon joku oli piirtänyt futuristisen polkupyörän, jonka pyörien tilalla oli jonkinlaiset suuttimet. Luonnoksen nimenä oli "Yhden hengen kevyt liidin, mahdollisesti saatavana myös tandem-versiona."
"Väinämöinen joutuu veden varaan useammaksi päiväksi, mikä viittaisi siihen, että hänen pukunsa kelluntaliivien radiolähetin ei toimi eikä hän saa yhteyttä muukalaisiin. Sitten joko rutiinipartiolennolla oleva lautanen tai liitimen katoamisesta huolestunut alus löytää Väinämöisen, joka väittää suuren Lapin kokkolinnun pelastaneen hänet selässään. Selvä lautashavainto!" kiihkoili Professori innostuneena.
"Lillittyään useita päiviä vedessä, Väinämöisen ampumahaava on varmasti pahoin tulehtunut, mutta silti tämä toipuu todella mopeasti Pohjolassa. Tähän ei ole muuta selitystä kuin muukalaisten lääketiede. He ovat varmasti tunteneet antibiootit. Toivuttuaan Väinämöinen palaa etelään ja kohtaa jälleen lentävän lautasen. Tällä kertaa kyseessä on upea ilmestys, kenties komentajakapteenin hehkeä nuori rouva tai sellainen.

Vaka vanha Väinämöinen
ajoa karittelevi
pimeästä Pohjolasta
summasta Sariolasta
Ajoi matkoa palasen,
pikkaraisen piirrätteli:
kuuli sukkulan surinan
ylähältä päänsä päältä.
(8.runo, 17-24)

Väinämöinen flirttailee estottomasti muukalaisneidon kanssa, mikä selvästi viittaa heidän ihmismäiseen ulkonäköönsä. On jopa oletettavaa, että heidän piirteensä ovat seksuaalisesti korostuneita." Professori selitti posket punoittaen ja kaivaen jälleen uutta paperia pöytälaatikostaan. Ojentamassaan paperissa oli sanalla sanoen etupainoinen naishenkilö, joka pysyi pystyssä nähtävästi ainoastaan erittäin ulkonevan takapuolensa tasapainottavan vaikutuksen vuoksi. Professori näytti olevan kuvasta enemmän kuin innoissaan.
"Kuten näet, kuka tahansa mies pitäisi tuollaista naista vastustamattomana. Kapea lantio, ja oikeanlaiset kurvit juuri oikeilla paikoilla tekevät muukalaisnaisista Maan miehille erittäin houkuttelevia, jopa niin, ettei hengenvaarallisiltakaan tilanteilta vältytä. Kuinkahan moni muinainen suomalaismies on kaatunut mustasukkaisen muukalaisaviomiehen lasersäteisiin?" murehti Professori muinaisia asioita.
Jatkoin haastattelua vielä tunnin ja Professori esitteli teoriaansa ja sen "todisteita" yhä innokkaammin. Minäkin aloin inspiroitua. Olin näet löytänyt skuuppini. Se vain ei ollut Professorin selitysten sisältö, vaan Professori itse. Taustatutkimusteni pohjalta tiesin, että Professori sai valtionavustusta tutkimuksiinsa. Siinäpä skuuppi! Kuinka tällaiseen humpuukiin voidaan upottaa verovaroja? Päätin kirjoittaa jutun juuri niin todenmukaisesti kuin olin sen kuullut. Pidin itseni erossa tarinasta. Olin varma, että Professori joutuisi pilkan kohteeksi. Hän joutuisi naurunalaiseksi samoin kuin valtion virasto, joka rahoitti tutkimuksia. Lopetin tarinani omasta mielestäni tyylikkäästi seuraavin säkein:

Professori Päätäpahka
Supattaja suomalainen,
laski laulellen valeita,
epätotta eritteli,
koitti kääntää kampia
uskottomia usuttaa
aivojansa pesettämään
luulojansa huuhtelemaan

Huuhaata supatteli
oppinut mies oiennut
liikoihin aikeisiin uponnut
turhiin tuumiin tarttunut

Ohi ampui mielen jousi
pyöritti korvaa kumma
hulluja suu hölisi
kammottavia kaunosielu
ulkomuukalaisten teoista
lentävien lautasten laeista

Väinämöistä vielä väitti
ukkia ulkomuukalaiseksi
kehtasi Kalevalan kiertää
kirjokannen kumauttaa
selitti ummet ja lammet
puhui päivät pääksytysten
kiersi kehää koulutettu
haki henkeä humanisti

vaan ei järjen hiventä
todisteen todenperäisyyttä
ollut osoittaa oppineella
pöytään panna proffalla

Hullu vai humalainen?
liian paljon lukenut
oppia omaa oivaltanut
luuli liikoja ukko
tulkitsi tuulia turhaan
halkoi huulta huolimatta
selitti sanoja selviä
kummia kupatteli

haissut ei henki humpalle
tuoksahtanut tulijuomalle
pöljäksi papan paljastin
kaikuluotaajaksi kaikkeuden
tyhjyyden tuuliviiriksi
sanojaksi selvyyden väärän
haukkujaksi hulluuden
metelöijäksi mielettömyyden

Hullu vai humalainen?
välillä vain toinen,
toisinaan kai kumpikin.
"